Pekka Himanen ja perussuomalaiset

November 19, 2013
9 kommenttia

Olen tähän saakka pysytellyt erossa Himasen raporttia tai sen tilaamista riepotelleesta keskustelusta. Raportin hintaa ja tieteellisyyttä onkin jo kommentoitu monelta taholta, mutta yhteen kohtaan haluaisin vielä kiinnittää huomiota: mitä raportti sanoo perussuomalaisista. Alla olevat lainaukset ovat sivuilta 107-109.

“Syy Perussuomalaisten nousuun on ollut puolueen voimakas kansallismielinen vastarinta kaikenlaista avoimuutta kohtaan – olipa kyse maahanmuutosta, Euroopan unionista tai eurosta ylikansallisen, globaalin verkostoyhteiskunnan kehityksen edustajina.”

”Perussuomalaiset on suomalainen versio nousevasta äärinationalismista, joka nojautuu populismiin tarjoamatta ratkaisuja suuriin akuutteihin haasteisiin.”

”Perussuomalaiset vaikuttivat jopa Euroopan unionin poliittiseen ajatteluun vaarantamalla Euroopan koko tukipaketin Portugalille. Siitä lähtien Euroopan maiden välinen solidaarisuus on jatkuvasti heikentynyt.”

Enpä usko, että hätäisempää analyysia perussuomalaisten noususta juuri voisi tehdä. Samoin kirjoittajan käsitys avoimuudesta on erikoinen. Ilmeisesti Himanen tarkoittaa sillä avoimia rajoja, eikä avointa keskustelua, tiedonsaantia tai ongelmanratkaisua.

Esimerkiksi maahanmuuton osalta me perussuomalaiset olemme nimenomaisesti peräänkuuluttaneet avointa keskustelua ongelmista ja ratkaisuista, sekä avointa tiedonsaantia hyödyistä ja kustannuksista.

Avoimeen ja ennen kaikkea rehelliseen keskusteluun kuuluu myös käsiteltävien aiheiden kielteisten ja ikävien puolien esiin tuominen. Maailmassa kaikki ei ole fantastista ja upeaa, ja monen ongelman ratkaisu vaatii muutakin kuin positiivista ajattelua. Tämän tunnustaminen ei ole sulkeutuneisuutta, vaan nimenomaan avointa suhtautumista erilaiselle ajattelulle ja rohkeillekin ratkaisumalleille.

Mitä tulee Euroopan unioniin, olemme kyllä vastustaneet avoimia sekkejä ja valtakirjoja. Sekin on totta, että perussuomalaiset eivät missään vaiheessa kriisiä ole kannattanut sellaista “solidaarisuutta”, jossa suomalaisten veronmaksajien rahoilla pelastetaan suuria ulkomaalaisia pankkeja. Jos tämä Himasen mielestä on väärin, olemme asiasta eri mieltä, mutta emme silti nähdäkseni sulkeutuneita.

Erityisen huonosti perusteltu on jo monesti kumoamani väite, etteivät perussuomalaiset muka esitä vaihtoehtoja. Kuten esimerkiksi tässä kirjoituksessa kerroin jo syyskuussa, väite on yksinkertaisesti epätosi. Olimme siihen mennessä yksistään eduskunnassa tehneet 70 lakialoitetta, 420 talousarvioaloitetta ja 952 kirjallista kysymystä. Himanen ei ilmeisesti myöskään ole kuullut taloustyöryhmäni raportista, jossa esitettiin hyvin konkreettisia ja epäpopulistisia vaihtoehtoja Suomen talouden pelastamiseksi.

Jäljelle Himasen raportin syytöksistä jää siis lähinnä “äärinationalismi”. Olemme kyllä kansallismielisiä ja isänmaallisia, ja laitamme Suomen edun esimerkiksi EU-politiikassamme etusijalle, mutta se nyt tuskin tekee mitään puoluetta ääriliikkeeksi. Äärinationalismin väitteellä kaiketi yritetään leimata perussuomalaisia oikeistoradikaaliksi, mutta näin kalliista raportista pitäisi saada parempaa analyysia kuin pelkkä natsikortin heiluttelu.

Pääministeri on tervattu tämän raportin tilaamisesta jo niin moneen kertaan, että teen omasta puolestani vain yhden huomautuksen: minusta on asiatonta, että hallitus tilaa veronmaksajien kustantaman raportin, jossa hyvin heikoin perusteluin hyökätään pääoppositiopuoluetta vastaan. Poliittisen väittelyn tulee perustua avoimeen keskusteluun, ei näennäistieteelliseen leimaamiseen.

Viinaa ja rehua

November 06, 2013
2 kommenttia

Vierailin viime viikolla Altian Koskenkorvan tehtaalla seuranani paikallinen perussuomalainen Juha Mäenpää, joka oli järjestänyt vierailun. Tehtaanjohtaja Antti Snellman piti meille hyvin mielenkiintoisen esitelmän, jonka jälkeen kiertelimme itse tehdasalueella.

Koskenkorvalla ei tarkkaan ottaen valmisteta Koskenkorvaa. Siellä sijaitsee koko Suomen ainoa merkittävä tislaamo, jossa valmistetaan 96 -prosenttista viljaviinaa – hyvin puhdasta ja moneen kertaan tislattua sellaista. Tästä pohjamateriaalista sitten tuotetaan paitsi kaikki Koskenkorva, myös monet muut tunnetut tuotemerkit kuten Finlandia -vodka ja Jaloviina.

Juomat viimeistellään ja pullotetaan Rajamäen perinteikkäällä viinatehtaalla, jossa sivumennen sanoen jo isoisäni äiti työskenteli kassalippaan hoitajana. Koskenkorvan tislaamolla tuotettu viljaviina kuljetetaan Rajamäelle tankkiautoilla. Rekkoja kulkee runsaasti, sillä Koskenkorvalla tislataan noin kolme kuutioita viljaviinaa tunnissa.

Niin Koskenkorvan kuin Rajamäen tehtailla merkittävä osa tuotannosta keskittyy tätä nykyä Finlandia -vodkaan, joka on kansainvälisen alkoholijätin Brown-Formanin omistuksessa, mutta tuotetaan yksinomaan Suomessa ja suomalaisista aineksista. Suomalaisuus on Finlandia -vodkan kilpailuvaltti Brown-Formanille, jolle Finlandia on toiseksi merkittävin brändi omistamansa Jack Daniels -viskin jälkeen. Finlandian myynti onkin ollut kansainvälisesti nousussa, vaikka yleisesti kirkkaiden myynti laskee.

Tuntemattomampi puoli Koskenkorvan tislaamon toiminnassa on sen sivutuotteet ja merkitys paikalliselle maataloudelle. Yli 1500 viljelijää tuo Koskenkorvan tehtaalle ohraansa. Viljaviinan ohessa tehtaalla valmistuu vuosittain 60 miljoonaa kiloa tärkkelystä (jota voidaan myydä mm. paperiteollisuudelle) ja 80 miljoonaa kiloa rehuaineksia. Viinatehtaan viereen onkin juuri valmistunut A-rehun uusi tuotantolaitos.

Oli siis kotimaisesta perinneviinasta mitä mieltä tahansa, sen tuotannon merkitys on paikallisesti suurempi kuin tulisi ensi alkuun ajatelleeksi. Toiminnan jatkuminen Koskenkorvalla on siten tärkeä turvata myös maatalouden näkökulmasta.

 

 

Ensin tuleva viljaviina käytetään näissä astioissa noin viinin vahvuiseksi, sitten tislataan 96 -prosenttiseksi.

Miksi perusvihreä manifesti ei onnistu

October 30, 2013
6 kommenttia

Vihreiden varapuheenjohtaja Touko Aalto kertoi ehdottaneensa minulle ”perusvihreän manifestin” laatimista EU-vaaleihin liittyen. Selvennettäköön, että tämä tapahtui hyvällä huumorilla Vihreiden nuorten järjestämässä keskustelutilaisuudessa, johon jokunen viikko sitten osallistuin.

Humoristisessa avauksessa piilee kuitenkin myös vakava kysymys. Eurovaaleista on tulossa aiempia merkittävämmät ja näkyvämmät. Mitä siis eurovaaliohjelmien tulisi sisältää ja mikä erottaa eri puolueiden ohjelmia toisistaan? Olen pohtinut asiaa siksikin, että vedän työryhmää, joka laatii perussuomalaisten vaaliohjelman.

Vaaleista tulee liittovaltiovaalit. Talouskriisin varjolla liittovaltion rakentaminen on edennyt entistä pidemmin askelin ja ympäri Eurooppaa pohditaan parhaillaan, miten tulisi suhtautua tähän EU:n jatkuvasti etenevään yhdentymiseen. Siksi jokaisen puolueen on tärkeää antaa selvä näkemys siitä, mikä heidän kantansa on liittovaltiokehitykseen, eli käytännössä yhteisvastuun ja vallan keskittämisen lisäämiseen. Vastaus tähän vastaa paljoon muuhunkin, kunhan ilmoitettua kantaa todella noudatetaan niin europarlamentissa kuin kotimaan politiikassa.

Suomessa mikään puolue ei tunnu virallisesti kannattavan EU:n liittovaltiokehitystä. Silti ainoa avoimesti ja johdonmukaisesti vastustavalla kannallakaan oleva puolue on Perussuomalaiset. Esimerkiksi vain kolme Suomen kolmestatoista mepistä äänesti vastaan  (täytä linkin maakohtaiseen valikkoon Finland), kun noin vuosi sitten europarlamentti päätti mietinnöstä, jossa mm. todettiin (kohta AE):

[Euroopan parlamentti] katsoo, että hallitusten välinen menetelmä on saavuttanut rajansa eikä se sovellu hyvin demokraattiseen ja tehokkaaseen päätöksentekoon 2000-luvulla; katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon

Äänestystuloksesta ilmenee mm. miksei perusvihreä vaalimanifesti ole mahdollinen – molemmat vihreiden mepit äänestivät mietinnön puolesta, minä tietenkin vastaan. Mielenkiintoista on myös, että vaikka kotimaassa puoluejohtajat kiistävät kannattavansa liittovaltiota, sen enempää Kokoomus, Demarit kuin Keskustakaan eivät äänestäneet kanssani mietintöä vastaan. Linjan selkeyttämistä kaivattaisiin siis kaikkien vanhojen suurten puolueiden osalta.

Ne puolueet, jotka lähtevät eurovaaleihin liittovaltiokysymystä väistellen, ovat heikoilla. Poliitikkojen on myös turha enää väittää, että koko liittovaltiokeskustelu on vain pelottelua. Väite osoittaa ainoastaan, ettei tiedä europarlamentin toiminnasta ja siellä käytävästä keskustelusta paljoakaan. Tai sitten, ettei oma puolue ole kykenevä muodostamaan kantaa tähän EU-politiikan keskeisimpään kysymykseen.