Pakkoruotsin kumotut perustelut

April 22, 2014
9 kommenttia

Kansalaisaloite ruotsin vapaaehtoisen opiskelun puolesta luovutetaan torstaina 24.4. eduskunnan puhemiehelle. Olen vuosittain julkaissut luettelon yleisimmistä pakkoruotsin puolesta esitetyistä perusteluista ja kumonnut ne. Mikäpä parempi aika päivittää luettelo kuin nyt, kun kansalaisaloite epäilemättä jälleen nostattaa keskustelua aiheesta niin eduskunnassa kuin yleisemminkin.

Kansalaisaloitteen käsittelyssä pakkoruotsia puolustavilta kansanedustajilta on vaadittava selkeitä hyötyyn pohjaavia järkiperusteluja. Sellaisiksi eivät lukeudu ainakaan alla olevat, jo lukuisia kertoja kumotut väittämät:

1. Kaksikielisyys on rikkaus – Tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta toisaalta kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, minkä hän kokee rikkaudeksi. Suomen valtion kaksikielisyys ei myöskään edellytä pakkoruotsin ylläpitämistä.

2. Onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita kuten matematiikka ja biologia, miksei siis myös ruotsi – Pakollisia aineita saa kouluissa olla jatkossakin, mutta yhtäkään niistä ei voi perustella sillä, “että onhan muitakin pakollisia aineita, siksi myös tätä opiskellaan” – tässähän ei perusteluna ole lainkaan asiasisältöä. Minkä tahansa aineen opiskelusta on osoitettava olevan hyötyä niille, joille se on pakollista. Matematiikan ja biologian perustiedot ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa, eli niille on selkeät yleishyödylliset perusteet, jotka ruotsilta puuttuvat.

3. Pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta – Miten monimuotoisuus kasvaa siitä, että kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä, laajemman kielivalikoiman sijaan?

4. Ruotsin opettelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä – Varmasti vielä parempi tapa oppia muita kieliä on lukea juuri niitä, eikä välissä vuosia ruotsia. Ja vastaavasti muiden kielten osaaminen varmaankin olisi sitten myös hyvä tapa tarpeen tullen oppia helpommin ruotsia.

5. Pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä – Todellisuudessa maamme hirttäytyminen kahteen kansainvälisesti pieneen kieleen (suomi, ruotsi) on paremminkin nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.

6. Ruotsin kieli on sivistävää – Ehkäpä, mutta voiko kukaan tosissaan väittää, että se on sivistävämpää kuin vaikkapa ranska, saksa, espanja tai mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista lukisi ruotsia mieluummin?

7. Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme – Kyllä, mutta historiaa opiskellaan historiantunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin, ei menneisyyteen. Menneisyyteen ei voi työllistyä eikä lähteä edes turistimatkalle kieliosaamistaan hyödyntämään.

8. “En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä” – Tämä on varmasti periaatteessa totta, mutta itse ainakin olen kuullut hyvin monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eikä saanut vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä sen sijaan.

9. Kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin – Pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa juuri virkakelpoisuusvaatimuksista, joille ei ole mitään käytännöllisiä perusteita. Riittää, että kaikissa virastoissa, laitoksissa jne. on joku, joka osaa antaa ruotsinkielistä palvelua, kaikkien ei tarvitse sitä osata.

10. Pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua –Ruotsinkieliset palvelut tulee ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen paljon. On muistettava, että ruotsinkielisiä on vain noin 5 % kansalaisista. Jos siis esimerkiksi puolet suomenkielisistä opiskelisi ruotsia, olisi potentiaalisia palvelun tarjoajia jo kymmenkertainen väestönosa ruotsinkielisiin nähden. Vaikka vain 10 % suomenkielisistä opiskelisi ruotsia, ruotsinkielisten omaa palvelutyötä täydentävä väestönosa olisi yhä kaksinkertainen koko ruotsinkieliseen väestöön nähden. Toisaalta taas RKP ei itsekään usko pakkoruotsin turvaavan palvelut, koska vuonna 2010 Keski-Pohjanmaan aluehallintopäätöksessä RKP vaati liitoksen Vaasan kanssa ja esitti perusteluksi, että Oulun pakkoruotsin läpäisseitten virkamiesten ruotsinkielentaito oli riittämätöntä ruotsinkielisten palveluiden tarjoamiseen.

11. Pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille kun eihän sitä koskaan tiedä, ettei joskus vanhemmiten muuta Ruotsiin – Sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Eurooppaa. Jokaiseen tulevan elämän mahdolliseen käänteeseen ei koulussa voida varautua pakko-opetuksella, vaan on parempi harjoitella uusia taitoja vasta sitten, kun tarvetta todella ilmaantuu.

12. Meidän pitäisi opetella enemmän kieliä, ei vähemmän – Kielivapauden ajatus ei ole vähentää kielten opiskelua, vaan että ruotsin sijaan saisi koulussa opiskella jotain muuta kieltä. Eli kielivapauden myötä suomalaisten kielitaito ei vähenisi vaan monipuolistuisi.

13. Pakkoruotsia pitää opiskella, koska Suomi on kaksikielinen maa – Toteamus ei tarkoita mitään ilman täsmennystä, sillä itse maahan ei puhu mitään kieltä. Jos tällä tarkoitetaan, että Suomen valtio on perustuslaillisesti kaksikielinen, niin väite on totta mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia. Jos toteamuksella taas väitetään, että Suomen kansa on kaksikielistä, niin väite on totta vain pieneltä osin. Suurin osa Suomesta ja suomalaisista ovat yksikielisesti suomenkielisiä, jos kohta meillä on nykyään valtava määrä erilaisia kielivähemmistöjä, joista ruotsinkieliset ovat vain yksi. Suomea voi siis käytännössä kutsua monikieliseksi maaksi, mutta kaksikieliseksi ainoastaan perustuslaillisessa mielessä, eikä perustuslaista löydy tukea pakkoruotsille. Edelleen, jos suomalaiset olisivat oikeasti kaksikielisiä, ei nykymuotoista pakkoruotsia edes tarvittaisi, vaan ruotsia opittaisiin jo arkielämässä.

14. Pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme – Jokaisella on oikeus itse päättää identiteetistään, eikä kaikille suomalaisnuorille nimenomaan pohjoismaisuus ole keskeisin osa identiteettiä. Erityisen omituista on, että ”pohjoismaisuus” syntyisi nimenomaan ruotsin osaamisella, eikö suomi ole aivan yhtä pohjoismainen kieli?

15. Ruotsi on meille tärkeä vientimaa – Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta ei kelpaa pakkoruotsin perusteeksi. Ensinnäkin maailmankaupan kieli on englanti. Toisekseen vienti Saksaan ja Venäjälle on myös meille tärkeää, eikä meillä silti ole väitetty olevan tarvetta pakkosaksalle tai pakkovenäjälle. Ylipäänsä on käsittämätön ajatuskulku, että jos tehdas esimerkiksi tuottaa tavaraa jota viedään Ruotsiin, jokaisen työntekijän tehtaan liukuhihnallakin täytyisi osata puhua ruotsia, että kaupankäynti onnistuu.

16. Pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi – Tämäkään perustelu ei pohjaudu minkäänlaiseen osaamistarpeeseen tai yleiseen hyötyyn, vaan on poliittinen tavoite ylläpitää pakkotoimenpitein maamme kaksikielisyyttä. Mielenkiintoisinta väitteessä on, että se olettaa niin sanotun ”elävän” kaksikielisyyden itse asiassa perustuvan keinotekoiseen pakkoon. Tavoite on kuitenkin sekä mahdoton että moraaliton. Pakkoruotsin oppimistulokset ovat erittäin heikot, eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes 40 vuoden pakkoruotsin opintojen jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi. Omasta mielestäni tämä perustelu hipoo lisäksi ihmisoikeusrikosta, koska jos suomenkielisiä suomalaisia ylipäänsä yritetään valtion pakkotoimenpitein muokata identiteetiltään kaksikielisiksi, ollaan moraalisesti samassa tilanteessa kuin sortovuosien venäläistämispyrkimyksissä.

Valtakunnallisen, poikkeuksettoman pakkoruotsin puolesta ei ole olemassa yhtäkään järjellisesti kestävää perustetta. Kuitenkin monen yksittäisen kansalaisen elämälle tai uralle ruotsin opiskelulla voi olla paljonkin merkitystä. Muistutan jälleen kerran, että pakkoruotsin lakkauttaminen ei vie ruotsin opiskelumahdollisuutta yhdeltäkään kansalaiselta. Päinvastoin valinnanvapaus parantaa motivoituneiden oppilaiden oppimismahdollisuuksia, kun opetusryhmiä ei täytetä oppilailla, joille ruotsin opiskelu on tarpeetonta. Samalla ruotsin kielen imago nousisi oppilaiden parissa kohisten.

Ruotsin vapaaehtoisuutta puoltavat siis niin järkiperustelut kuin pitkäaikainen kansalaismielipide. Pakkoruotsista luopuminen olisi kaikkien osapuolten voitto.

 

Vaalikausi paketissa

April 17, 2014
3 kommenttia

Tällä viikolla europarlamentti matkasi viimeistä kertaa kuluvan vaalikauden aikana Strasbourgiin täysistuntoon. Pääsiäisestä alkaen parlamentti jää vaalitauolle, ja Strasbourgin toimistot tyhjennetään ja meppien tavarat kuskataan ensin Brysseliin ja sieltä sitten eteenpäin niiden osalta, jotka eivät jatka tulevalla vaalikaudella.

Tämä vaalikausi oli perussuomalaisille ensimmäinen europarlamentissa. On hyvä hetki kerrata mitä olemme täällä nyt viidessä vuodessa tehneet ja saavuttaneet.

Kun Timo Soini aloitti europarlamentissa 2009, perussuomalaisilla ei ollut ryhmää eikä meitä muutenkaan tunnettu Euroopassa nykyisessä mittakaavassa. Soini oli keskeisesti mukana rakentamassa EU-kriittistä EFD-ryhmää, jossa olemme ensimmäisen vaalikautemme vaikuttaneet. Hän myös kantoi ryhmässä huomattavaa vastuuta mm. työvaliokunnan puheenjohtajana. Soini verkostoitui tehokkaasti eri tahoihin ja erityisesti EU-kriitikoihin yli ryhmärajojen. Ennakkoluulot meitä kohtaan karisivat nopeasti. Kun itse tulin keväällä 2011 jytkyvaalien jälkeen  jatkamaan Soinin työtä, pääsin monessa suhteessa jo valmiiseen pöytään ja työ lähti siksi käyntiin nopeasti.

Mitä sitten itse olen täällä kolmessa vuodessa tehnyt? Ensinnäkin arvioin äänestäneeni jo noin 30 000 kertaa, ehkä enemmänkin, ja aina sumeilematta kansallista etuamme puolustaen. Minulla on suomalaismepeistä korkein läsnäoloprosentti täysistuntoäänestyksissä, yli 95 %. Olen siis pyrkinyt käyttämään kansalta saamani valtuutuksen täysmääräisesti.

Eniten valtaa mepit käyttävät toimiessaan mietintöjen esittelijöinä. Olen toiminut esittelijänä kolmesti. Ensimmäinen mietinnöistä käsitteli korttimaksamista, toinen luonnonkatastrofien vakuutuksia, kolmas Euroopan ohjuspuolustusta. Lisäksi olen laatinut lausunnon Galileo -satelliittijärjestelmän sotilaallisesta hyödyntämisestä.

Olen saanut myös erinomaiset valiokuntapaikat, joista käsin olen päässyt mukaan merkittävien asioiden valmistelemiseen ja tapaamaan EU:n ylintä johtoa. Vaalikauden puolivälissä pääsin jäseneksi talousvaliokuntaan, jossa suomalaisia ei entuudestaan ollut kuin varajäseninä. Olen myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan jäsen. Lisäksi toimin molemmissa valiokunnissa ryhmäni koordinaattorina, eli kuulun valiokunnan johtoryhmään. Olen myös EFD-ryhmämme varapuheenjohtaja, ja olen mm. edustanut joukkoamme ryhmänjohtajien kokouksessa muiden ryhmien puheenjohtajien seassa.

Vaalikampanjassani 2009 pidin jalat maassa ja lupasin ennen kaikkea kertoa kulissien takaa EU-asioista selkeästi ja kiertelemättä – siis myös asioista, joista emme yleensä kuule. Olen lupauksen pitääkseni mm. kirjoittanut satakunta blogia ja lehtiartikkelia, julkaissut lehtiä ja lentolehtisiä, tehnyt videoita, ylläpitänyt eurokriisistä kertovia nettisivuja ja kirjoittanut EU:n historiaa ja tulevaisuutta pohtivan pamfletin (paljon edellämainitusta löytyy kun menet blogien pääsivulle ja selaat sivun oikeaa reunaa – jollet jo ole pääsivulla, paina ylhäältä blogi -linkkiä). Aivan erityisesti olen pyrkinyt aloittamaan Suomessakin keskustelun EU:n liittovaltiokehityksestä, josta vanhat puolueet ovat tähän saakka parhaansa mukaan vaienneet.

Ensimmäinen vaalikautemme on ollut menestyksekäs ja opettavainen, ja tulevalla vaalikaudella meillä on todennäköisesti entistäkin paremmat vaikutusmahdollisuudet, kun parlamentin EU-kriittinen siipi mielipidemittausten mukaan vahvistuu. EU on uudistettava kevyemmäksi ja paremmaksi. Siinä totisesti riittää työtä.

Hulluusennätys

April 16, 2014
3 kommenttia

Europarlamentti on parhaillaan kokoontunut vaalikauden viimeistä kertaa äänestämään Strasbourgiin. Koska kaikki mahdollinen halutaan äänestää pois alta ennen kuin uusi parlamentti aloittaa, on asialista ennätyksellinen. Yhdessä viikossa äänestetään läpi n. 120 mietintöä ja päätöslauselmaesitystä. Niiden alla on sitten epälukuinen määrä muutosesityksiä, joiden myötä yksittäisten äänestysten määrä nousee arviolta toiselle tuhannelle. Avustajani laskivat, että heidän läpikäymänsä taustamateriaalin määrä kolmen päivän äänestyksiä varten on yhteensä yli viisi ja puolituhatta sivua!

Olen ennenkin kertonut parlamentin hullunkurisesta hätäilystä, mutta tämä on jo ennätyksellistä. Jokainen voi itse päätellä syntyykö näillä säädösmäärillä valistuneita päätöksiä ja toteutuuko kansanvalta? Me teemme täällä koko EU:ta ja sen jokaista kansalaista koskettavaa sääntelyä, kenen etu on tämä järjetön hosuminen?

Perussuomalaisten EU-vaaliohjelman motto “vähemmän mutta parempaa EU:ta” on ajankohtaisempi kuin koskaan. Tulevalla vaalikaudella sääntelyä on karsittava ja EU:n toimivaltuuksia rajattava.