Hyviä lääkkeitä Suomen talouden ja kestävyysvajeen hoitoon

February 27, 2014
3 kommenttia

Tutustuin mielenkiinnolla Sixten Korkmanin, Bengt Holmströmin ja Matti Pohjolan tuoreeseen talouskriisiä käsittelevään muistioon, jossa he esittävät arvionsa talouskriisin luonteesta ja kasvun edellytyksistä Suomessa. Itse julkaisin vastaavanlaisen raportin noin vuosi sitten, ja nyt huomaan olleeni varsin samoilla linjoilla kuin asiantuntijaryhmä.

Muistion aluksi todetaan nykyisen kriisin olevan kovin erilainen kuin 1990-luvun lama: ”Tämä kriisi on jopa vaikeampi, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt ennen kokemattomalla tavalla ja ideoista sen vauhdittamiseksi on puutetta – kasvun resepti on hukassa.”

Itse päädyin varsin samanlaiseen ajatteluun vuosi sitten todetessani, että Suomen talouden haasteet ovat monella tavalla suuremmat kuin 1990-luvun laman jälkeen, jolloin talouskasvu syöksyn jälkeen lähti kohisten käyntiin.

Keinoiksi talouskriisin ratkaisuun nämä kolme professoria esittävät yritysten toimintaedellytysten kohentamista, työn liikkuvuuden lisäämistä sekä tutkimuksen ja innovaatioiden tukemista. Myös hyvinvointivaltion selkeyttäminen sekä työllisyyden tukeminen löytyvät muistiosta. Oman raporttini toimintaehdotukset keskittyivät varsin samoihin teemoihin. Alla muutamia kohtia, joita sekä minä että talousviisaat otimme esiin.

1. Korkmanin muistiossa todetaan, että työllisyysasteen nostaminen on nähtävä erittäin merkittävänä keinona veropohjan laajentamiseksi. Julkisen talouden kestävyysvaje johtuu osin elinajanodotteen pitenemisestä ja etenkin ikääntyneiden työllisyysaste on muita pohjoismaita matalampi. Työuria tulisi kuitenkin pyrkiä pidentämään kaikissa elämänvaiheissa.

Raportissamme sanoimme saman asian: Suomi tarvitsee pitkällä aikavälillä 75 prosentin työllisyysasteen, mikä on mahdottomuus ilman merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia. Työvoimaa on saatava käyttöön paremmalla suhteella niin työurien alku- ja loppupäistä kuin keskivaiheiltakin.

2. Koulutuksen tehostaminen on yksi keino lisätä työvoiman saatavuutta. Korkman ja kumppanit katsovat, että suurempi osa yliopisto-opiskelusta voisi päättyä kansainvälisen käytännön mukaan kandidaatin tutkintoon, mitä tulisi edistää virkojen kelpoisuusvaatimuksia höllentämällä. Suomen poikkeuksellisen pitkiä opiskeluaikoja voisi lyhentää myös muuttamalla opintotuki lainapohjaiseksi.

Vuosi sitten päädyimme samaan toteamalla, että koulutusputket venyvät liian pitkiksi. Ratkaisuna tähän ehdotimme vastaavaa tutkintovaatimuksien höllentämistä julkisissa viroissa ja opintojen rahoituksen muuttamista tulosidonnaiseksi opintolainaksi, mutta myös ammattikorkeakouluopetuksen järkevöittämistä sekä oppisopimuskoulutuksen merkityksen lisäämistä.

3. Suomessa on paljon työikäisiä työmarkkinoiden ulkopuolella ilman järkevää syytä siihen. Työnteon kannustavuuden lisääminen ja tukiloukkujen purkaminen on nähty ratkaisuksi tähän. Myös professorien muistiossa otetaan kantaa asiaan; työttömyysjaksoja tulisi voida lyhentää aktivointitoimia aikaistamalla ja työn vastaanottovelvoitetta tiukentamalla.

Itse ehdotin vastaavia korjauksia ns. Tanskan mallin mukaan, jossa kynnys työn tarjoamiseen on matala ja työstä kieltäytymiseen korkea. Samoin olin omassa raportissani talousviisaiden tapaan huolissani siitä, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute pääkaupunkiseudulla nostaa rakenteellista työttömyyttä.

Korkman, Holmström ja Pohjola sanovat muistionsa esipuheessa, että he esittävät asiantuntija-arvion Suomen talouden kriisistä, mutta eivät pyri kattavaan toimenpidesuositusten listaan. Poliitikkona menin askelen asiantuntijalausuntoja pidemmälle ja raportistani löytyy viitisenkymmentä konkreettista toimenpide-ehdotusta Suomen talouden ja hyvinvoinnin pelastamiseksi.

Uudistusten aika on nyt, keskustelua on käyty ja kriisitietoisuutta kohennettu jo riittävän pitkään. Raporttini löytyy tästä.

Kutsu

February 24, 2014
1 kommentti

Perjantaina julkaistaan pamflettini “Kohti parempaa Eurooppaa”. Kirjanen antaa vastauksia siihen, mitä EU-kriitikot tarkoittavat puhuessaan unionin uudistamisesta. Käyn kirjassa läpi unionin historiaa ja niitä virheitä, jotka johtivat nykyisiin ongelmiin. Ja ennen kaikkea tietysti otan kantaa siihen, miten nykytilanteesta tulisi edetä.

Pidän julkistamistilaisuuden aluksi esitelmän, sen jälkeen toimittajat ja yleisö saavat esittää kysymyksiä. Tapahtumaa isännöi ajatuspaja Suomen Perusta.

Julkistamistilaisuus järjestetään Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa perjantaina 28.2. klo 11.

Tilaisuus on avoin. Tervetuloa mukaan!

 

 

 

 

Europarlamentti töpeksii

February 07, 2014
11 kommenttia

Tämän viikon täysistunnosta Strasbourgissa jäi huono jälkimaku. Syynä olivat oudot, huonosti demokraattiseen toimintatapaan istuvat välikohtaukset.

Äänestimme jälleen ilmastoasioista parissakin eri mietinnössä, otsikoiltaan “Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030″ ja “Suositus päätökseksi olla vastustamatta luonnosta komission asetukseksi (EU) N:o …/… asetuksen (EU) N:o 1031/2010 muuttamisesta erityisesti vuosina 2013–2020 huutokaupattavien kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien määrän vahvistamiseksi.”

Ensimmäisessä mietinnössä oli noin 200 muutosesitystä, joista äänestäminen kesti ehkä 45 minuuttia. Punavihreä linja oli pääosin voitolla. Kun sitten loppuäänestys vihdoin oli edessä, pyysi toinen mietinnön laatijoista (konservatiivi) viittaamalla puheenvuoroa. On aivan normaali käytäntö, että mietinnön laatija saa puhua ennen loppuäänestystä, mutta puhetta johtanut sosiaalidemokraatti jätti pyynnön kuitenkin huomiotta ja antoi puheenvuoron normaalikäytännön vastaisesti vasta äänestyksen jälkeen.

Mietintö meni läpi ja puheenvuorossaan mietinnön laatija sitten kertoi, että halusi vain sanoa, että kaikkien tulisi äänestää täysin vääristyneeksi muutettua mietintöään vastaan. Hän vaati jopa nimensä poistamista mietinnöstä.

Ilmoitus ei tietenkään ollut kovin hyödyllinen enää äänestyksen jälkeen ja alkoi yleinen meteli. Osa mepeistä kertoi, ettei ollut äänestänyt ollenkaan, kun oli odottanut mietinnön laatijan puhetta. Virheen tehnyt puheenjohtaja taas väitti, ettei ollut nähnyt puheenvuoropyyntöä. Raivostuneet brittikonservatiivit kertoivat, että olivat jo edellisenä päivänä pyytäneet puheenvuoroa sähköpostitse sihteeristöltä (mikä myöhemmin osoitettiin myös todeksi). Muuan sosiaalidemokraatti taas julisti, että oikeisto arvostelee puheenjohtajaa vain, koska hän on nainen. Kalabaliikki kesti useita minuutteja.

Seuraavana päivänä asiaan palattiin tutkimusten jälkeen ja puheenjohtajan virhe myönnettiin, mutta se laitettiin virkamiehistön syyksi, joka ei kuulemma ollut välittänyt tietoa puheenvuoropyynnöstä puheenjohtajalle (tosin mietinnön laatija lisäksi viittasi näkyvästi tämän merkiksi). Heti perään kerrottiin, että äänestystä ei kuitenkaan työjärjestyksen mukaan voi uusia. Keskustelun jälkeen selitys hyväksyttiin lopulta muristen.

Mutta, mutta… Kun sitten tuli äänestykseen jälkimmäinen ilmastopoliittinen mietintö, ehdotti muuan meppi äänestyksen lykkäystä. Puheenjohtaja (eri henkilö kuin edellisellä kerralla) kysyi löytyykö puoltavaa puheenvuoroa. EFD-ryhmämme toinen puheenjohtaja Speroni viittasi niin näkyvästi, että käsi oli mennä sijoiltaan, mutta istunnon puheenjohtaja katsoi viiden sihteerinsä kanssa päättäväisesti muualle ja totesi nopeasti, ettei puoltavaa puheenvuoroa löydy.

Kun Speroni alkoi protestoida, puheenjohtaja kääntyi hänen puoleensa ja ilmoitti vihaisesti: “En minä enää teille puheenvuoroa anna, kun ette pyytänyt sitä ajallaan. Ei tämä ole mikään sirkus”. En ole vielä koskaan nähnyt leppoisan Speronin kiihtyvän, mutta silloin mies huusi puheenjohtajalle terveiset, joiden sävy kävi italiaa osaamattomallekin selväksi. Toinenkin ilmastoraportti sitten äänestettiin ja meni läpi.

Ja vielä yksi mielenkiintoinen yksityiskohta kuluneelta viikolta. Osallistuin EFD-ryhmän puolesta myös parlamenttiryhmien puheenjohtajien kokoukseen, jossa suunnitellaan parlamentin toimintaa. Siellä otettiin puheeksi tuleva mietintö, jossa vaaditaan kaikkia parlamentin loppuäänestyksiä koneäänestyksiksi siten, että kansalaiset voivat jälkikäteen nähdä mitä kukin meppi ja ryhmä on äänestänyt.

Minä ja neljän muun ryhmän edustajat sanoimme haluavamme käsitellä ja hyväksyä mietinnön mahdollisimman pian. Sen sijaan EPP ja sosiaalidemokraatit ilmoittivat, että asiaa täytyy lykätä. Se on kuulemma monimutkainen ja vaikutuksia on arvioitava tarkkaan.

Siis senkö vaikutuksia, että ihmiset tietäisivät mitä me täällä äänestämme? Suurten ryhmien päätöksellä mietintö lykättiin, eikä sen äänestykseen saattamisesta ole tällä hetkellä tietoa.

Ei voi kuin toistaa, mitä Nigel Farage kerran minulle puuskahti: Jos ihmiset vain tietäisivät mitä heille täällä tehdään, heidän nimissään.