Troikan tilinteko

March 19, 2014
Comments Off

Olen EFD-ryhmän talous- ja raha-asioiden valiokunnan koordinaattorina seurannut troikan toimintaa tiiviisti. Troikallahan viitataan Euroopan komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) muodostamaan kolmikkoon, joka valvoo kriisimaille tehtyjen sopeutusohjelmien toimeenpanoa.

Viime viikolla europarlamentin täysistunto hyväksyi troikan toimintaa koskevan mietinnön. Äänestin ainoana suomalaismeppinä mietintöä vastaan, koska sen suosituksissa halutaan muun muassa sitoa Euroopan vakausmekanismi (jolla tulevat pelastuspaketit maksetaan) osaksi unionin lainsäädännöllistä kehystä.

Kuitenkaan troikkaa käsitellyt raportti ei ollut täysin hyödytön, vaan nosti esiin monia tärkeitä asioita troikasta ja ohjelmamaiden tilasta. Omat muutosehdotukseni jo valmiiksi kriittiseen raporttiin kohdistuivat troikan väliaikaiseen luonteeseen ja siihen, että komission vastuuvelvollisuutta olisi selkeytettävä sen toimiessa osana troikkaa.

Raportti korostaa komission ja Euroopan keskuspankin roolien troikassa aiheuttavan hämmennystä. Komissio edustaa troikassa jäsenvaltioita, mutta toisaalta se on mukana myös EU:n toimielimenä. Keskuspankki puolestaan on troikassa teknisenä asiantuntijana, mutta samalla se on tärkein luotonantaja kriisimaille.

Troikan demokraattinen vastuuvelvollisuus on heikko. Demokraattisen valvonnan ja avoimuuden puutteen lisäksi raportissa valiteltiin, ettemme edes tarkkaan tiedä, mihin pelastusrahastojen varoja käytetään. Jos troikka haluaisi parantaa toimiensa läpinäkyvyyttä, tulisi sen ainakin selvittää, kuinka paljon pelastusrahastojen varoja käytetään alijäämien rahoitukseen, julkiseen rahoitukseen ja yksityisten lainottajien velkojen takaisinmaksuun.

Troikka on siis vastuunjaollisesti ristiriitainen rakennelma, joka on tehnyt päätöksiä jäsenvaltioiden tulevaisuudesta jo neljä vuotta ilman demokraattista legitimiteettiä. Tulokset ovat olleet inhimillisesti karmeita, mutta troikan ensisijainen tehtävähän onkin ollut pelastaa euro; itse eurooppalaiset ovat toissijaisia.

Juuri tällaista ylimielistä keskusvaltaista politiikkaa meidän on lupa odottaa yhä enemmän, kun EU:n liittovaltiokehitys jatkuu.

Moottoripyörien katsastuspakkoa vastaan

March 12, 2014
3 kommenttia

Euroopan parlamentti äänesti eilen mietinnöstä, jonka perusteella säädetään moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaisista katsastuksista. Erityisen kuuma puheenaihe mietinnössä oli moottoripyörien mahdollinen katsastuspakko.

Asiaa käsiteltiin jo heinäkuussa 2013 ja se sai ison mediahuomion. Myös Suomen moottoripyöräharrastajien parissa mahdollinen katsastuspakko sai aikaan ymmärrettävän huolestumisen ja hämmennyksen. Kyseinen EU-säännös näyttäytyi suomalaisille tarpeettomana rasituksena, koska maassamme liikenneturvallisuusasiat ovat hyvässä kunnossa verrattuna moneen muuhun maahan, eivätkä moottoripyöräilijät maassamme joudu onnettomuuksiin kaluston huonokuntoisuuden takia.

Sain itsekin paljon palautetta asiasta ja kiitän tässä kaikista yhteydenotoista. Eilen sitten pääsimme täysistunnossa äänestämään asiasta uudessa sanamuodossa, joka mahdollistaa jäsenmaille katsastuspakosta luopumisen, jos maa osoittaa käytössä olevan muita toimenpiteitä moottoripyörien liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

EU-kriitikkona tietenkin vastustin alusta saakka ajatusta, että EU määräisi moottoripyörille katsastuspakon, kuten haluaisin unionin muutenkin pysyvän erossa tällaisista asioista. Onneksi maalaisjärki voitti ja asetus saatiin sorvattua kelvolliseen muotoon.

“Höpö”-Stubb ja älyllinen epärehellisyys

March 10, 2014
3 kommenttia

Monet EU:n yhdentymiseen intomielisesti suhtautuvat poliitikot ja toimittajat yrittävät yhä leimata liittovaltiosta keskustelemisen vain höpöpuheeksi tai pelotteluksi.

Erityisesti tässä on kunnostautunut eurooppaministeri Stubb, joka mm. 4.3. julkaistussa Etelä-Suomen sanomien haastattelussa totesi liittovaltiokeskustelun olevan pelottelua ja vieläpä älyllisesti epärehellistä. Alkuvuodesta Stubb kuittasikin tv-keskustelussa sanoilla “höpö höpö” ajatuksen, että eurovaaleissa olisi kysymys myös liittovaltiokehityksestä.

Koska itse olen jo vuosia yrittänyt saada avoimen liittovaltiokeskustelun Suomessakin viimein alkamaan, otan vastatakseni eurooppaministerille.

Komission varapuheenjohtaja Viviane Reding on eurovaalien lähestyessä toistuvasti sanonut suoraan, että hänen visionsa EU:n tulevaisuudesta on Euroopan Yhdysvallat. Itse en ole valmis kuittaamaan tällaisia komissaaritason esityksiä pelkkänä höpöpuheena, vaikka eurooppaministeri olisikin.

Euroopan parlamentissa on lisäksi koko joukko keskeisiä edustajia, jotka puhuvat samaa kuin komissaari Reding. Esimerkiksi sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Hannes Swoboda totesi parlamentin täysistunnossa viime syyskuussa:

“Me haluamme yhä tiiviimmän unionin niin talouden kuin ulkopolitiikan alalla. Tämä on ainoa tie eteenpäin, siksi minä uskon visioon Euroopan Yhdysvalloista.”

Aivan oma lukunsa on liberaaliryhmän – jossa Suomesta istuu keskusta ja RKP – puheenjohtajan Guy Verhofstadtin jatkuva liittovaltiojulistus, josta esimerkkinä vaikkapa seuraava lainaus:

“Tarvitsemme Euroopalle kansallisvaltioiden jälkeisen tulevaisuuden. Emme tarvitse kansallisvaltioiden liittoa, vaan Euroopan kansalaisten liittovaltion.”

Myös Stubbin omaa ryhmää EPP:tä johtava Joseph Daul on toistuvasti vedonnut sen puolesta, että rakennettaisiin poliittisesti integroitunut Eurooppa hallitusten välisen Euroopan sijaan, ja todennut mm. että

“Tarvitaan enemmän Eurooppaa. Kaikilla aloilla. Tarvitaan enemmän harmonisointia.”

Europarlamentti kokonaisuudessaan on puolestaan äänestänyt mietinnössä “Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” seuraavan periaatteen puolesta:

“[Euroopan parlamentti] katsoo, että hallitusten välinen menetelmä on saavuttanut rajansa eikä se sovellu hyvin demokraattiseen ja tehokkaaseen päätöksentekoon 2000-luvulla; katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon”

Täsmennettäköön, että myös Stubbin oman ryhmän EPP:n selkeä enemmistö äänesti kyseisen mietinnön puolesta. Pitääkö ministeri siis omaakin ryhmäänsä älyllisesti epärehellisenä höpöpuhujien joukkona?

Lopuksi muistuttaisin Stubbia hänen omista lausunnoistaan: hän on europarlamentin aikaisissa (höpö?)puheissaan itsekin maininnut olevansa federalisti, eli liittovaltion kannattaja. Toukokuussa 2005 hän jopa erikseen kiitti silloista Belgian pääministeriä Guy Verhofstadtia siitä, että tämä on “aito federalisti”, joka puolustaa liittovaltiomuotoista unionia.

Liittovaltiosta puhuminen on eurooppaministerin mielestä muuttunut siis höpöttämiseksi vasta joskus meppiuran jälkeen. Voisiko mielenmuutos itse asiassa johtua siitä, että hallituspuolueissa liittovaltiosta ei ainakaan kotimaassa jostain syystä HALUTA keskustella ääneen? Syy voisi olla esimerkiksi se, että suomalaisista vain 9 % kannattaa liittovaltiota, mutta samanaikaisesti hallituspuolueista 100 % istuu europarlamentissa liittovaltiota ajavissa ryhmissä.

Oli syy mikä tahansa, liittovaltiosta keskusteleminen ei ole älyllisesti epärehellistä. Sen sijaan liittovaltiokeskustelusta kieltäytyminen on älyllinen itsemurha.