Synnyin 1977 Helsingissä nuoren perheen vanhimpana lapsena. Olemme isän puolelta uusmaalaista porvarissukua, äitini vanhemmat taas olivat Karjalan evakkoja. Olin vain parin vuoden ikäinen kun perhe muutti Helsingistä muutaman kymmenen kilometrin päähän Kirkkonummelle, ja siitä alkaen hengittelin raikasta maalaisilmaa yli 20 vuotta. Vastentahtoisen koulu-uran päätteeksi valmistuin ylioppilaaksi 1996 Porkkalan lukiosta, minkä jälkeen käänsin katseeni kohti laajempaa Suomen maata.
Ensin tuli lähtö armeijaan ja varusmiespalvelukseni suoritin Porin prikaatissa. Vuonna 1998 oli sitten aika jättää Kirkkonummi tyystin ja muuttaa Tampereelle opiskelemaan Suomen historiaa. Näin kulutin seuraavat viisi vuotta elämästäni ja viihtyisä Tampere teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ahkerasta opintotuen nostamisesta oli tuloksena filosofian maisterin tutkinto vuonna 2003. Valmistumiseni jälkeen palasin takaisin lähtöpisteeseeni Helsinkiin ja työskentelin puolitoista vuotta Puolustusministeriössä.
Ministeriön jätin kesällä 2005 lähteäkseni rauhanturvatehtäviin Bosnia-Hertsegovinaan. Palvelin kuusi kuukautta Camp Eagle Basen (amerikkalaisten nimeämä) tiedusteluesikunnassa, parin tunnin ajomatkan päässä Sarajevosta. Leirimme sotilaat edustivat viittätoista eri kansallisuutta turkkilaisista amerikkalaisiin, joista erityisesti henkinen veljeskansamme irlantilaiset tuli minulle tutuksi. Tällä hetkellä työskentelen tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Kirjoittamisen aloitin lukioiässä, kun aloin koota suurta fantasiateosta Tolkienin ja roolipelien innoittamana. Sittemmin olen siirtynyt pääasiassa asia-aiheisiin ja lehtikirjoittaminen on muodostunut toiseksi, ellei ensimmäiseksi, ammatikseni. Olen pyrkinyt artikkeleissani ennen kaikkea tuomaan toisenlaista, järjellisempää maailmantulkintaa ohueksi käyneeseen yhteiskunnalliseen keskusteluumme. Olen kirjoittanut myös tietokirjan ”Silmä silmästä – kuolemanrangaistuksen historiaa”, joka julkaistiin elokuussa 2007.
Politiikasta kiinnostuin jo kouluiässä, mutten vuosikausiin löytänyt poliittista kotia. Mikään vanhoista suomettuneisuuden ajan puolueista ei minusta ollut todellinen länsimainen konservatiivipuolue. Poliittinen kodittomuuteeni helpotti vähitellen, kun 2000-luvun alussa tutustuin Timo Soiniin ja Perussuomalaisiin, joilla tuolloin oli vielä ainoana kansanedustajanaan Raimo Vistbacka. Arvoni ja ajatukseni kävivät yksiin puolueen tavoitteiden kanssa, ja siitä alkaen olen vähä vähältä laajemmin liittynyt mukaan toimintaan.
Vapaa-ajallani harrastan liikuntaa ja musiikkia. Lempibändejä ovat Led Zeppelin, Deep Purple, Rush ja ELP. Soitan itse koskettimia ja rumpuja sekä kirjoitan lauluja bändillemme nimeltä Jürgen Jürgensen. Penkkiurheilijna seuraan intohimoisesti nyrkkeilyä, josta niinikään olen kirjoittanut lehtiin.