Kuluva vaalikausi kaksine hallituksineen on varmaankin vaalirahakohuineen ja jättimäisine velanottoineen ollut pettymys kaikille kansalaisille, kaikissa puolueissa. Toki ajatkin ovat olleet vaikeat, mutta kaikkea ei voi laittaa finanssikriisin piikkiin. Ministerimme ovat osoittautuneet kyvyttömiksi tai haluttomiksi korjaamaan edes sellaisia asioita, jotka eivät olisi rahasta kiinni.
Tässä suhteessa on maahanmuuttoministerin ohella kunnostautunut opetusministeri Henna Virkkunen. Hänellä on ollut tuhannen euron paikka päivittää Suomen kielipolitiikka uudelle vuosituhannelle, mutta tähtäin näyttää vahvasti olevan yhä 1700-luvulla.
Vastoin toistuvasti esitettyjä järkiperusteluja ja yksiselitteistä kansalaismielipidettä, opetusminsiteri Virkkunen on ilmoittanut kannattavansa paitsi pakkoruotsin säilyttämistä, niin vieläpä sen aikaistamista peruskouluissa. Lisäksi hän joitakin päiviä sitten esitti, että pakollisia ruotsin opintoja on ”ehkä” lisättävä lukiossa (Virkkunen muuten ei kuulemma ole myöhemmistä yliopisto-opinnoista huolimatta itse suorittanut ylioppilastutkintoa).
Mitään järjellisiä perusteluja Virkkunen ei julkisissa kannanotoissaan ole vaivautunut pakkoruotsin puolesta esittämään, vaan on ottanut asian itsestäänselvyytenä. Viimeistään olisi luullut ministerin heräävän perustelemaan näkemyksiään silloin, kun hänen oma puolueensa äänesti pakkoruotsin lakkauttamisesta.
Tässä kohden kokoomusjohdon demokratiakäsitys onkin saavuttanut äärimmäisen pohjanoteerauksensa; vanhastaan toki tiesimme, ettei kansan mielipide merkitse päättäjillemme paljoakaan, mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä, ettei edes oman puolueväen päätös merkitse ministereille mitään.
Näin äärimmäistä demokratian periaatteiden halveksuntaa ei yleensä tapaa edes yksipuoluediktatuureissa – niissäkin sentään puolueen päätös merkitsee valtiojohdolle jotain.
Ministeri Virkkunenkin on päättänyt liittyä maamme mainioon eliittiin, joka ei kuuntele sen enempää järkiperusteluita, Suomen kansan mielipidettä, tai enää edes omaa puoluettaan. Opetusministerin ja muunkin kokoomusjohdon olisi hyvä kertoa, kenen vaikutuksesta ja millä prosessilla heidän päätöksensä sitten syntyvät, kun kaikki edellä mainittu on heille yhdentekevää.
Kokoomuksen kenttäväkeäkin oletettavasti kiinnostaisi ennen eduskuntavaalityöhön ryhtymistä tietää, mikä heidän asemansa puolueessaan lopulta on; olla vaikuttajia vaiko vain itsevaltaisen puoluejohdon halpatyövoimaa.
03/09/2010
Kielipoliittinen tilanne on väistämättömässä tienhaarassa. Joko ruotsalaistamista tehostetaan tai vähennetään jyrkästi, nykytilanne ei jatku enää pitkään.
Mikäli RKP pääsee seuraavaan hallitukseen tarkoittaa se ruotsalaistamisen suuntaa. Opetusta aikaistetaan peruskoulussa 5. tai 6. luokalle, tuntimäärää tullaan lisäämään. Lukion kurssimäärää tullaan lisäämään. Suomen kokonaisvaltainen etu ei tässä suuntauksessa paljoa paina.
Mikäli RKP jää ulos ja PS pääsee voimalla sisään tarkoittaa se esim. vapautta opiskella venäjän kieltä itä-Suomessa, mikä luo pitkäkantoisen domino-efektin muuhun kielipolitiikkaan. Manner-Suomihan ei silloin olisi enää “kaksikielinen” eikä keisarilla olisi enää vaatteita.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa on ratkaisun paikka. Toivottavasti Suomalaisuuden liitto kykenee tässä erittäin haastavassa tilanteessa toimivaan kylmähermoisesti ja taitavasti. Rahaa ei varmaan paljoa ole käytettävissä, mutta eihän totuutta voi rahalla ostaakkaan.