Elokuun 25. päivänä alkoi kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti Helsingissä. Syyttäjä on ottanut esille yhden Halla-ahon yli kahdestasadasta blogikirjoituksesta, ja nostanut syytteet sekä uskonrauhan rikkomisesta että kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Halla-ahon blogi on Suomen luetuimpia.
Koska Jussi Halla-aho tunnetusti antoi minulle tukensa menneissä eurovaaleissa, olen kenties jossain määrin jäävi kommentoimaan oikeusjuttua – tai ainakin kommenttini on helppo leimata ”maksetuksi puheenvuoroksi”. En silti malta olla esittämättä joitakin huomioita, puolueettomasti kuin Yleisradio, totta kai.
Halla-aho on puolustanut närkästystä herättänyttä kirjoitustaan parodiaksi, jolla halusi tuoda esiin suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun kaksinaismoralismin. Meikäläisessä keskustelussa on Jussin blogikirjoituksen mukaan ikään kuin kaksoisstandardit, jotka mahdollistavat itse kantasuomalaisten ja heidän uskontonsa arvostelun aivan surutta, muttei salli vastaavia lausuntoja muista kansalaisryhmistä tai heidän uskonnostaan.
Paradoksaalista kyllä, mikään tuskin tukee Halla-ahon väitettä vahvemmin, kuin että provokaatioksi tarkoituksesta kirjoituksesta tosiaan nostettiin oikeusjuttu.
Lehdet ovat pääosin ottaneet tapaukseen pidättyvän kannan, mikä ei liene yllätys vaikka kyseessä onkin sananvapautta käsittelevä oikeusjuttu. Halla-aho on monessa mielessä kiusallinen mielipidevaikuttaja perinteiselle medialle. Paitsi että hän on eri mieltä maamme johtavien pääkirjoittajien kanssa, hän on myös uhmannut median pyhintä arvoa: sen omaa valtaa. Jussi kun kirjoittaa tekstejään perinteisen median ohitse, ja on silti saanut suuren yleisön.
Omasta puolestani uskon vilpittömästi, että kansan enemmistön oikeustaju on vapauttavan päätöksen puolella. En tietenkään väitä, etteikö olisi niitäkin, jotka ovat Halla-ahon suhteen täysin valmiit kärsimään pienen sananvapauden rajoituksen: on helppoa hyväksyä sellaiset rajoitukset, jotka eivät rajoita omia arvoja tai ajatuksia.
Silti monet Halla-ahon vastustajatkin näyttäisivät olevan sitä mieltä, ettei oikeustoimille olisi alun alkaenkaan ollut syytä. Kannattaakin kysyä mikä olisi tuomitsevan päätöksen vaikutus, kuka siitä voittaisi? Kyseessä olisi lähinnä suurvoitto hymistelevälle poliittiselle korrektiudelle.
Samoin johdonmukaisesti ajatellen edessä olisi mahdollisesti satoja tai tuhansia vastaavia tuomioita. Netistä nimittäin löytyy taatusti tukuttain materiaalia, joissa yhdenvertaisella standardilla tulkiten loukataan Suomen jokaista etnistä ryhmää ja uskontokuntaa.
28/08/2009
Tässä on todella kyse isosta asiasta eli sanan- ja mielipiteenvapaudesta Suomessa. Luettuani Johan Bäckmannin selostuksen oikeudenkäynnistä silmiin pisti se, että syyttäjä koko ajan puhui ja kysyi Mika Illmanista, aivan kuin Mika Illman olisi se taho, joka tässä on kokenut vääryyttä. Somaleita ei juuri mainittu. Syyttäjä veti koko homman täysin överiksi jatkuvalla Illman-höpinällä ja jopa ehdollisella linnatuomiovaateella. Herää kysymys, että onko koko asiassa kyse siitä, että Illman on se, joka on vetänyt herneet nenään ja vaatii kostonhimossaan viranomaisen asemaa väärinkäyttäen henkilökohtaista revanssia. Vai onko muu syyttäjälaitos v…..tunut niin kyseiseen Illmaniin, että tahallaan vetivät oikeudenkäynnissä tuommoisen lähes koomisen näytelmän, jotta Illman saisi nenilleen.
Nämä Illmanit pitäisi saattaa vastuuseen viran ja yhteiskunnan rahojen väärinkäytöstä. Nyt olisi aika selvittää myös oikeuslaitoksen Demla-kytkennät (vrt. vapaamuurarikeskustelu vuosia sitten) ja purkaa tämä hämähäkinverkko.