Osallistuin eilen seminaariin, jossa pohdittiin maahanmuuttoa ja myös koetun turvapaikkakriisin kustannuksia. Perussuomalaisten vaatimuksesta jo hallitusohjelmassa on sovittu tehtävän selvitys maahanmuuton kustannuksista. Tämä yleisempi selvitys valmistuu kesään mennessä, mutta jo nyt tiedämme yhtä ja toista parin viime vuoden turvapaikkakriisin kustannuksista.

Keskimääräinen turvapaikanhakijan majoitusvuorokauden hinta vastaanottokeskuksessa oli viime vuonna 65 euroa. Kun turvapaikkahakemuksen keskimääräinen käsittelyaika puolestaan on 261 vuorokautta (ilman muutoksenhakua), saadaan ylläpidon hinnaksi prosessin ajalta 16 965 euroa. Tämä on siis keskimääräinen hinta turvapaikkapäätöstä odottavan aikuisen ylläpidolle vastaanottokeskuksessa, eli tämän kustannuksen veronmaksajat joutuvat maksamaan, vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen.

Tässä ei ole kuitenkaan vielä kaikki kulut. Lisääntynyt humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa kustannuksia lukuisilla hallinnonaloilla. Työ- ja elinkeinoministeriössä kotouttamisen kulut kasvavat, opetusministeriön hallinnonalalla oppilasmäärät nousevat sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla lapsilisä-, asumistuki-, työmarkkinatuki- ja sairausvakuutusmenot lisääntyvät. Oikeusministeriön hallinnonalalla kustannuksia aiheuttaa valitukset ja oikeusavustajien käyttö. Myös ulkoasianministeriössä joudutaan kasvattamaan henkilöstöresursseja perheenyhdistämishakemuksiin liittyen ja valtiovarainministeriössä maistraatin rekisteröintitehtävät lisääntyvät.

Näitä kaikkia on vaikea ynnäillä tarkasti yhteen, mutta tässä vaiheessa voimme ainakin tarkastella menolisäyksiä, joita eri hallinnonaloille on jouduttu turvapaikanhakijoiden lisääntyneen määrän takia tekemään. Menolisäykset yhteensä olivat talous- ja lisätalousarvioiden mukaisesti vuonna 2015 90 milj. euroa, vuonna 2016 786 milj. euroa ja vuonna 2017 602 milj. euroa. Tämän vuoden laskelma perustuu olettamukselle, että tänä vuonna turvapaikanhakijoita tulisi kymmenen tuhatta, jolloin nousseiden turvapaikanhakijamäärien aiheuttamien kustannusten voidaan siis arvioida vuosina 2015-17 lähestyvän puoltatoista miljardia.

Osa menolisäyksistä on kertaluontoisia, mutta myös pysyviä kustannuksia kertyy etenkin jos oleskeluluvan saaneet eivät työllisty, mihin on korkea riski. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli vuonna 2014 yleisesti noin 10 prosenttiyksikköä matalampi kuin suomalaistaustaisilla ja Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (joista turvapaikanhakijoita paljon tulee) syntyneiden osalta erityisen matala, 46 prosenttia.

jk. Epäilemättä juuri edellä kuvattujen kustannusten takia turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot takkuavat monissa maissa, ja komission mukaan vain Suomi ja Malta ovat tunnollisesti täyttäneet omia sitoumuksiaan. Tilanne on Suomen kannalta kohtuuton, myös muiden on tehtävä osansa. Suomen ei kannata olla mallioppilas, jos meistä kerran ei mallia oteta.

 

4 Responses to Mitä tiedämme turvapaikkakriisin kustannuksista

  1. Liisa Maarit Bassem says:

    Kyseinen turvapaikanhakijoiden ottaminen ja ruokkiminen, majoittaminen, jne lieneekin tätä yhteisvastuuta? Kysynkin tyhmänä, 25v ulkomailla asuneena suomalaisena, koskaan mitään apuja mistään asumassani maasta saaneena (verot kylläkin maksettiin aina),kolmen lapsen äitinä (lapsilisittä tuli kaikki kolme kasvatettua ja koulutettua omakustannuksella),että, jos suomessa tapahtuisi jokin heidän kotimaittensa kaltainen katastroofi, olisiko kenties heidän kotimaansa yhtä auliisti ottamassa suomalaisia turvapaikanhakijoita ja antamassa heille kaikki mitä me olemme täällä antaneet? Suomen ei todellakaan tarvitse olla mikään mallioppilas koska meistä ei todellakaan oteta mallia. Meille nauretaan tyhmyyttämme. Me olemme pieni maa ja meillä on kyllä omiakin kodittomia ja avun tarpeessa olevia. Eihän sitä nyt kukaan päättäjistäkään anna ovelle kolkuttavalle hyvinvoivan näköiselle mukamas kerjäläiselle ruokia omasta pöydästään jättäen oman perheensä nälkäiseksi. Missä vaiheessa päättäjät unohtivat edustavansa suomen kansaa eikä omia maahanmuutto/vastaanotto busineksiään? Meillä on omia lapsiperheitä joiden vanhemmat joutuvat tinkimään paljosta että saadaan laskut maksettua ja jokapäiväisen leivän pöydälle. Meillä on omia vanhuksia jotka joutuvat tinkimään ruoasta ja lääkkeistä koska eläke ei riitä, ja he ovat sentään työllään aikoinaan sen eläkkeensä ansainneet rakentamalla tätä meidän mukamas hyvinvointivaltiotamme. Meillä on omia kodittomia joilla ei ole edes mahdollisuutta saada töitä koska heidän ongelmiinsa ei puututa eikä heitä auteta. Mikä ihmeen valikoiva auttamisvimma päättäjillämme oikein on kun oman maan asukkaat eivät autettaviksi kelpaa? Tuleeko eksoottisemman auttamisesta parempi olo? Täysin naurettavaa oman edun, eikä suinkaan suomen kansan edun, ajamista. Enemmän Sampo Terhon kaltaisia poliitikkoja kiitos.

  2. maha54 says:

    Kai tuossa kesäkuussa tulevan laskelman “kaava” kerrotaan kansalaisille, jotta nähdään mitä laskelmiin otettu mukaan?

  3. no says:

    Lisäksi pitää muistaa että lisänä on myöhemmin tulevat kulut perheen yhdistämisistä niiden osalta jotka Suomeen jäävät. Se voi osoittautua erittäin huomattavaksi kuluksi.

  4. Tommi Rautio says:

    Intressi muslimien auttamiseen tulee vallanpitäjiltä, ei suinkaan päättäjiltä.

    Intressi ei ole todellakaan pyyteetön auttaminen vaan bisness. Mikä bisness?

    Bisness on tuo raha, josta Sampo edellä on kertonut erittäin selkeästi.

    Tässä maassa vallanpitäjä saa laillisen oikeutuksen maanpetoksellisille bisneksilleen aina eduskunnan siunauksilla ja usein myös oikeuslaitoksen ratkaisuilla.