EU-asiat tuntuvat ihmisistä etäisiltä, mutta onko tälle tunteelle myös järkiperusteita? Parlamentaarikon työssäni olen vähitellen törmännyt yhä uusiin sääntelyn muotoihin inhimillisen elämän kaikilta aloilta. Lopulta päätin selvittää asiaa tarkemmin ja pyysin avustajaani ennen kesälomia tutkimaan yksityiskohtaisesti, mitä sellaista sääntelyä on jo olemassa, joka konkreettisesti koskettaa ihmistä hänen kotipiirissään.

Lähdemateriaali sinänsä on helposti saatavilla. EU:n säädöskokoelmaa voi käydä ihailemassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/. Voit itsekin kokeilla hakujärjestelmää kirjoittamalla järjestelmään omaa elämääsi koskevan hakusanan. Nopeasti huomaat, ettei itse asiassa ole kovinkaan helppoa keksiä sanoja, joille ei tulisi yhtään osumaa.

Osumia voi ajoittain tulla suorastaan hämmentäviä määriä. Kun avustajani väitti, että esimerkiksi sanalle “maito” löytyy osuma yhteensä 4378:ta EU-lainsäädännön asiakirjasta, päätin epäuskoisena tarkistaa asian itsekin. Tottahan se oli – tosin siihen mennessä kun itse tarkistin asian, asiakirjoja oli jo 4402, eli sillä välillä oli tehtailtu jälleen 24 uutta asiakirjaa, joissa maito on tavalla tai toisella mainittu.

Ei siis ole helppoa tehdä itsestään asiantuntijaa EU-lainsäädännössä, niin avointa kuin se periaatteessa onkin. Tämä on EU:n keskeinen ongelma: avoimuus ei auta tiedonvälityksessä kun tietoa on kerta kaikkiaan liikaa.

Usein itse sääntelyä täydentää myös määritelmä säädeltävästä esineestä. EU on siis määritellyt mikä on televisio, mikroaaltouuni tai jopa kotipuutarha. Vaikkapa kenkien tapauksessa määritelmä kuuluu seuraavasti: jalan suojaamiseen tai peittämiseen tarkoitetut asusteet, joissa on maan kanssa kosketuksiin joutuva kiinteä ulkopohja. Jalkineissa ei kuitenkaan saa olla sähköisiä tai elektronisia osia.

Mistä kaikesta ihmisen arkeen liittyvästä sitten löysimme sääntelyä? Lähdetäänpä järjestyksessä liikkeelle.

Esimerkiksi olohuoneessasi EU-sääntelyä löytyy digiboksista, televisiosta, ilmastointilaitteista, tietokoneesta ja jopa kokoon taitettavista tuoleista, jotka on määritelty suuririskiseksi tuotteeksi (taittomekanismin takia sormet voivat jäädä loukkuun istuimen ja taittomekanismin väliin, mikä voi pahimmillaan johtaa jopa useamman sormen menetykseen).

Hehkulamput EU on tunnetusti jo kieltänyt. Sälekaihtimista säädetään muun muassa seuraavaa: sälekaihtimien narut, ketjut ja vastaavat eivät saa muodostaa vaarallista silmukkaa. Jos tuotteeseen kuitenkin liittyy silmukan muodostumisen riski, se on varustettava asianmukaisilla turvalaitteilla, joiden on oltava erottamaton osa tuotetta. 

Televisio-ohjelmat ovat sääntelijöiden erityisessä suosiossa. EU määrää jäsenvaltiot varmistamaan, että televisiossa esitettävistä ohjelmista suurin osa on eurooppalaisia. Rajoitus ei kuitenkaan koske uutisia, urheilutapahtumia, kilpailunomaisia viihdeohjelmia, mainoksia tai teleostolähetyksiä. On myös varmistettava, ettei televisiossa näytetä rasistista materiaalia. 

Mainoksia on säännelty monillakin tavoin. Tupakan mainontahan on kokonaan kielletty, alkoholin mainonta puolestaan ei saa yhdistää tuotetta esimerkiksi urheilusuoritukseen tai ajoneuvolla ajamiseen, eikä mainoksella saa luoda kuvaa, että alkoholi lisäisi sosiaalista tai seksuaalista menestystä tai että sillä olisi terapeuttisia, rauhoittavia tai piristäviä ominaisuuksia. Alkoholimainoksessa ei saa kannustaa kohtuuttomaan juomiseen, eikä korkean alkoholipitoisuuden saa korostaa olevan juomien myönteinen ominaisuus. Lapsille suunnatussa lelumainonnassa puolestaan ei saa rohkaista lasta suostuttelemaan vanhempiaan tai muita henkilöitä ostamaan mainostettuja tuotteita. 

Keittiössä luettelo jatkuu vielä vakuuttavampana, tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.