Miksi EU on olemassa, mitä sillä on tarkoitus saavuttaa ja voisiko sillä saada aikaan jotain enemmän kuin nyt? Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, EU on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut keskeisessä perustustehtävässään, eli arvojensa määrittelyssä. Paljolti tämän takia kukaan ei tiedä, millä asialla unioni viime kädessä edes on. Asian selvittääkseen täytyy lähteä liikkeelle takaperin, eli tarkkailla mitä EU tekee ja sitten arvailla miksi se tekee niin.
EU:n niin sanotut kolme pilaria, eli keskeistä toimialaa ovat Euroopan yhteisöt (kuten talous- ja rahaliitto, ympäristö, energia), yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sekä oikeus- ja sisäasiat. Tosin tästä jaottelusta ollaan Lissabonin sopimuksen myötä luopumassa, mutta samat toiminnot jatkuvat. Euroopan unionin sisämarkkinoiden takaamat neljä vapautta taas ovat ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja valuutan esteetön liikkuminen maasta toiseen.
Miksi EU pyrkii edistämään juuri näitä? Inhorealistinen vastaus olisi, että koska vain näistä asioista on päästy sopimukseen, ainoastaan niitä voidaan edistää. Jos kuitenkin kysytään edelleen, miksi juuri näistä asioista on löytynyt riittävä tahtotila päästä yhteisymmärrykseen, löytyvät ehkä ne arvot, jotka EU:ssa ovat vallinneet.
Kaikkia EU:n keskeisiä sopimuksia yhdistää ensinnäkin pyrkimys osoittaa ja jopa keinotekoisesti luoda Euroopan maille yhteisiä intressejä. Nämä yhteiset edut puolestaan ehkäisevät konfliktien syntymistä ja voimapolitiikkaan turvautumista. EU:n helpoimmin ymmärrettävä arvo on siis ollut rauhantahto.
EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tähtää ennen kaikkea Euroopan maailmanlaajuisen vaikutusvallan korottamiseen. Tässä ei tosin ole saavutettu mainittavaa menestystä, vaan Euroopan vaikutusvalta on mitätön verrattuna toista maailmansotaa edeltävään aikaan, jolloin EU:ta ei vielä ollut keksittykään. EU kuitenkin sitkeästi pyrkii vähäiselläkin vaikutusvallallaan luomaan pehmeämpää maailmaa keskustelevin keinoin, joten yksi arvoista voisi olla oikeudenmukaisuus (vaikka sekin tietysti on mielipidekysymys, onko pehmeämpi maailma oikeudenmukaisempi).
EU:n neljä vapautta taas pyrkivät ennen kaikkea talouden edistämiseen, joten yksi keskeinen arvo on myös ollut vauraus. Toisaalta EU jakaa vauraampien jäsenmaiden varallisuutta jatkuvasti köyhemmille, joten arvopohjaan kuulunee myös solidaarisuus.
Mitä näistä arvailuista voi laskea yhteen? EU pyrkii luomaan eurooppalaisille parempaa tulevaisuutta, turvaamaan heidän hyvinvointinsa ja edistämään oikeudenmukaisuutta koko maailmassa. Hienoja asioita! Juuri näitä miettiessä ymmärtää, kuinka arvokas mahdollisuus EU voisi olla.
Enää jää selitettäväksi, miksi tässä kaikessa on onnistuttu niin huonosti, ettei monikaan kansalainen ole edes huomannut, että EU ainakin yrittää tehdä hyvää.
