Arkisto: March, 2012

Vastuullisuus ja vastuuttomuus

March 28, 2012
4 kommenttia

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, eli tutummin OECD:n pääsihteeri José Angel Gurría vieraili maanantaina Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Hän antoi valiokunnalle tiiviin esityksen maailmantalouden tilasta ja kasvunäkymistä, jotka varsinkin Euroopalle ovat heikot.

Erityisen mielenkiintoisen kommentin Gurría esitti Kreikan ongelmasta. Kiihtyneellä äänellä hän totesi, että ennen vastikään suoritettua Kreikan velkasaneerausta melkein kaksi vuotta aikaa hukattiin täysin tehottomiin toimenpiteisiin, jotka silti maksoivat Euroopalle mm. markkinoiden epävarmuuden pitkittymisenä monin verroin enemmän kuin koko Kreikan velka.

Kreikan velat olisi hänen mukaansa pitänyt rekonstrukturoida eli järjestää uudelleen välittömästi vuonna 2010. Eurooppalaiset vallanpitäjät kuitenkin kieltäytyivät tästä tuolloin ehdottomasti ja kutsuivat edes tämän vaihtoehdon esilletuomista “vastuuttomaksi, vastuuttomaksi, vastuuttomaksi” (Gurríaa lainaten).

Ei varmaankaan tarvitse muistuttaa, kuka kotimainen poliitikko on vuosia ratsastanut tällä samalla vastuullisuus-vastuuttomuus retoriikalla. Kun Soini ja Perussuomalaiset välittömästi Kreikan ongelmien paljastuttua esittivät velkasaneerausta, silloinen valtionvarainministeri Katainen istui tiukasti pääministeri Vanhasen linjan takana, että esityksemme oli tyhjää pölhöpopulismia. Sen sijaan Kreikan tukipaketti oli paitsi vastuullista politiikkaa, niin vieläpä “hyvä bisnes”.

Keskusta on sittemmin kääntänyt kelkkaansa 180 astetta, mutta Katainen jatkaa “vastuullisella” linjallaan ilmeisesti hamaan loppuun saakka. Bisneksestä ei sentään enää tukipakettien yhteydessä puhuta.

Perussuomalaiset sanoivat alusta saakka, ettei tukipaketeilla voida estää sitä, että Kreikka päätyy velkasaneeraukseen joka tapauksessa. Nyt velkasaneeraus on tehty – itse asiassa maailmanhistorian suurin sellainen (saavutus sekin Kreikan kokoiselle maalle). Pölhöpopulistien povaama tulevaisuus on nyt totta.

Kreikan ensimmäisessä tukipaketissa kysymys oli vain ajanpeluusta, jotta yksityisten velkojien menetykset saatiin minimoitua ennen saneerausta. Nyt nuo velat ovat meidän vastuullamme. Sitä käytännössä tarkoitti Kataisen ajama “vastuullisuus” ja sen vastakohtaa Perussuomalaisten edustama “vastuuttomuus”. Juuri tämän linjaeron takia jäimme myös pois hallituksesta.

Kreikan kriisi ei ole ohi toisenkaan tukipaketin jälkeen. Muuan muassa IMF pelkää Kreikan tarvitsevan seuraavan paketin 2014. Näyttää siis yhä todennäköisemmältä, että suomalaisille tulee vielä kouriintuntuvasti selviämään, mitä vastuullisuus oikeasti tarkoittaa.

Wallin, Katainen ja absoluuttinen fakta

March 20, 2012
4 kommenttia

Julkaisen alla olevan kirjoituksen yhdessä puolustusvaliokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Jussi Niinistön kanssa.

Puolustusministeri Wallin on puolustusvoimauudistuksineen purjehtinut myrskyn silmään. Pahinta ei enää ole uudistuksen sinänsä ikävä sisältö, vaan miten asia on eduskunnalle ja koko kansalle esitetty.

Varuskuntien lakkautuslistan julkistamista odotellessa kaikki kyllä arvasivat, ettei RKP:n puolustusministeri esitä Dragsvikin toimintojen siirtämistä muualle – se on osa politiikkaa, ja RKP:n edunvalvontapolitiikka hakee tunnetusti vertaistaan.

Ministeri Wallinin ja koko hallituksen suuri erehdys alkoi vasta siitä, kun he väittivät ratkaisun olevan epäpoliittinen. Etenkään kielipolitiikalla ei muka ollut mitään vaikutusta päätökseen.

Vanhojen puolueiden maailmassa epätosi muuttuu todeksi, jos kaikki yhdessä päättävät leikkiä, että epätosi onkin totta. Vanha kertomus keisarin vaatteista eletään Suomessa toteen päivittäin, ja juuri kielipolitiikan suhteen aivan erityisen usein. Kun yleishyödyllisiä järkiperusteita yhden pienpuolueen edunvalvonnalle ei kerta kaikkiaan ole, täytyy vain yhdessä leikkiä, että niitä on.

“Maan tapaa” noudattaen Wallin puolusti harjoitettua kielipolitiikkaa kuvitteellisin perustein. Poikkeukselliseksi tilanne muuttui, kun Perussuomalaisten päättäväisen oppositiotyön ansioista saimme todisteet, että hallituksen julkisesti antaman perustelut olivat epätosia. Perussuomalaiset haluavat kitkeä tällaiset “maan tavat”, joita myös viime vaalikaudella paljastui riittämiin.

Kaikesta huolimatta pääministeri Katainen on ilmoittanut yhä tukevansa Wallinia. Tämä ei ole yllättävää, onhan Katainen kielipoliittisesti yhtä sitoutunut kuin Wallinkin. Katainen ei muun muassa noudattanut edes oman puolueensa päätöstä luopua pakkoruotsista.

Lisäksi Katainen on puolustusvoimauudistuksessakin Walliniin sidoksissa. Pääministeri itse sanoi vielä karkauspäivänä välikysymyskeskustelun yhteydessä, että päätös Dragsvikin säilyttämisestä oli yksinomaan puolustuksellisesti perusteltu, eikä mikään muu vaikuttanut asiaan. Pääministerin mukaan tämä on “absoluuttinen fakta”.

Nyt on selvää, ettei tuokaan lausunto pitänyt paikkaansa. Ainoa jäljelle jäävä “absoluuttinen fakta” on, että puolustusministeri Wallin tietoisesti johti harhaan eduskuntaa ja suomalaisia, ja pääministeri Katainen tukee häntä tässä.

Kreikan toinen paketti – kuka laitettiin maksamaan?

March 15, 2012
Comments Off

Viime viikolla iloittiin Kreikan toisen pelastuspaketin toteutumisesta, kun riittävä määrä yksityisiä sijoittajia suostui parturoimaan saataviaan muodollisesti jopa 53,5 %. Bailout-politiikan kannattajat ympäri Eurooppaa Suomen hallitus mukaan lukien esittävät tämän mielellään siinä valossa, että yksityissektori laitettiin nyt maksamaan. Valitettavasti tämä on totta vain pieneltä osin. 

Joku saattaa ihmetellä miten on edes mahdollista, että Kreikka tarvitsee uuden 130 miljardin tukipaketin jo näin pian, kun se vasta 2010 sai 110 miljardin paketin. Kreikkalaisethan ovat vain 10-miljoonainen kansa, joten vaikkei muita tuloja olisi nimeksikään, olisihan edellisellä paketilla pitänyt selvitä paljon pitempään. 

Juuri tämä kysymys paljastaa, etteivät tähän asti annetut tuet ole todellisuudessa olleet Kreikan tukemista. Kreikalle taatut uudet lainat ovat käytännössä menneet saman tien vanhojen lainojen uusimiseen siten, että yksityisten antamat lainat on korvattu euromaiden takaamilla lainoilla. 

Kun Kreikan kriisi alkoi, noin 90 % sen lainoista oli yksityisiä. Tänä vuonna yksityisten lainojen osuus laskee uuden pelastuspaketin myötä alle puoleen ja vuoteen 2014 mennessä 75 % Kreikan veloista on tarkoitus olla julkisen puolen myöntämiä. Arvatenkin parturointi tehdään siksi vasta nyt, että pankkien antamista veloista riittävän suuri osa on ehtinyt vanhentua ja ne on siis jo maksettu täysimääräisinä takaisin ennen saneerausta. 

Jotta yksityiset velkojat saatiin suostumaan edes jäljellä olevien saataviensa leikkaamiseen, täytyi heille lisäksi ojentaa monenlaisia lahjuksia. Ensinnäkin syntyvien tappioiden kattamiseen ojennettiin suoraan 30 miljardia veronmaksajien rahaa “kannustimina”. Toisekseen yksityisten vanhat velkakirjat vaihdetaan uusiin, jotka ovat Kreikan lain sijaan Englannin lain alaiset, mikä tekee niiden maksamisen välttelemisen Kreikalle entistäkin hankalammaksi. 

Parturoinnin jälkeenkin Kreikan velka jää kestämättömältä vaikuttavalle tasolle, joten tulevaisuudessa Kreikka tulee lähes varmasti tarvitsemaan uusia velkasaneerauksia. Suurimmat tappiot saattavatkin olla vasta tulossa, ja tuolloin menetykset iskevät maan velkojen julkisiin takaajiin, eli muun muassa Suomeen. Kyse Kreikan toisessa paketissa ei siis niinkään ollut siitä, että yksityiset riskinottajat laitettiin maksamaan. Paremminkin nyt viimeisteltiin operaatio, jolla yksityiset velkojat pelastettiin ja heidän ottamansa riskit siirrettiin julkisille rahoittajille, joilla alun perin oli niistä vain kymmenesosa. 

Kreikkalaiset eivät siis tukipakettiemme rahoja ole nähneet. Rahat ovat menneet pankeille ja sijoittajille, jotka aikanaan ottivat riskit ja niistä tulleet voitot. Paljonko voittoja kaikkiaan on saatu, sitä ei tietäne kukaan. Suuntaa saamme laskemalla, että jos kuvitteellisella valtiolla X on 300 miljardia velkaa vaikkapa 4 % korolla, niin vuodessa korkotuloja lainaajille tulee 12 miljardia, 5 % korolla 15 miljardia jne. Laskiessamme yhteen näitä summia vuosi vuodelta uudestaan, pääsemme melko nopeasti sadan miljardin tuolle puolen. 

Voitot on jaettu, mutta nyt kun näistä ulkomaisten pankkien riskeistä on seurannut tappioita, Suomen hallitus on päättänyt laittaa ne sinun piikkiisi. Urpilaisen hankkimat nollavakuudet eivät asiaa käytännössä miksikään muuta, ne ovat ylpeyden aihe ehkä Suomen hallitukselle, mutta muut Euroopan hallitukset olivat mieluummin kokonaan ilman näin epäselviä “vakuuksia”. Ja kuten edellä on esitetty, melkoisella varauksella täytyy valitettavasti suhtautua Urpilaisen vaalilupauksiin siitäkin, että yksityissektori laitetaan osallistumaan Kreikka-talkoisiin.

Jyrki Katainen on sanonut, että 1,9 miljardia on suurin tappioiden määrä, jonka Suomi saattaa kaikista takauksistaan kärsiä, ja että se on ainoa luku, joka kansalaisten tarvitsee siksi muistaa. Kehotan todella kaikkia suomalaisia muistamaan tuon luvun ja Kataisen sanat; niiden varassa on hänen ja hallituksensa koko uskottavuus.