Kuten edellisessä viestiketjussa onkin jo pantu merkille, esiinnyin eilen TV 1:llä esitetyssä Rauhan asialla -ohjelmassa, jossa keskustelimme miten saisimme Suomeen rakennettua kielirauhan. Itse edustin Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana suomenkielistä puolta, ruotsinkielistä näkemystä asiaan taas toi loviisalainen RKP:n kaupunginvaltuutettu Thomas Rosenberg. Yhteinen johtopäätelmämme oli, että kielirauhan saavuttaminen edellyttäisi paitsi keskinäistä kunnioitusta, niin myös pakkoruotsin poistamista. Mikäli ohjelma jäi sinulta näkemättä, se tulee uusintana TV 1:ltä ensi sunnuntaina klo 15, ja on lisäksi nähtävissä vielä 30 päivää Yle Areenalla.

Kokoomuksen puoluekokouksen eilisen päätöksen johdosta palaan vielä lyhyesti edellisen kirjoituksen aiheeseen.

Kokoomuksen puolueväen päätös sitouttaa puolueensa ajamaan pakkoruotsista luopumista oli tietenkin hyvin ilahduttava, eikä ainoastaan Suomalaisuuden Liitolle, vaan kaikille vapautta rakastaville ihmisille. Sen sijaan puoluejohdon reaktio päätökseen oli todellinen vertauskuva pakkoruotsin elitistisyydestä. Kansan tahtoa on pakkoruotsikeskustelussa halveksittu aina, mutta edes oman puolueen demokraattisesti tehty päätös ei näemmä korkeimmille päättäjille merkitse mitään, jos päätös on väärä.

Miksi kokoomuksen jäsenet sitten ylipäänsä äänestävät puolueensa asioista, jollei päätöksiä tarvitse noudattaa, sen saa ministeri Katainen aivan itse selittää puolueväelleen. Mitähän Kokoomuksen säännöissä mahtaa lukea puoluekokouksen päätösten noudattamisesta?

Kataisen selittelyissä ja joissain lehtitiedoissa näyttäisi myös tulleen sekoitetuksi (tahallaan tai vahingossa) eräs asia. Kokoomuksen puoluekokouksen päätöksiä väitettiin ristiriitaisiksi, koska pakkoruotsista luopumisen ohella toisessa äänestyksessä hyväksyttiin ruotsin kielen asema perustuslaissa. Jos kyse oli ruotsin kielen nykyisestä asemasta perustuslaissa, niin mikään perustuslain tekstin osa ei takaa pakkoruotsia osaksi ruotsin kielen asemaa.

Mitään ristiriitaa ei siis ole pakkoruotsin poistamisessa ja ruotsin kielen perustuslaillisen aseman takaamisessa.

Perustuslain kielipykälä on paljon pakkoruotsia vanhempi, eivätkä ne liity toisiinsa millään tavalla. Olisi siis luullut Kataisen edes keksivän paremman selityksen puolueväkensä päätöksen ylenkatsomiselle, mutta mikään perustelu ei tunnu maamme eliitille olevan liian epälooginen, jos se puoltaa pakkoruotsia.

RKP:n Stefan Wallin tietenkin ilmoitti olevansa Kokoomuksen päätöksestä surullinen ja hämmentynyt. Tosin hän sai lohtua siitä, että Jyrki Katainen on hänelle luvannut, ettei mikään tule muuttumaan.

“Ettei mikään tule muuttumaan” – ikinä. Tälläkö filosofialla Suomen hallitus valmistautuu tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeisiin?

Tuntijakotyöryhmä jätti tänään mietintönsä opetusministerille. Ensimmäisten lehtitietojen mukaan annettu esitys on sekava ja kallis. Kysymys pakkoruotsista on ilmeisesti pyritty hautaamaan muiden asioiden alle, mutta jo pitkään liikkuneet nettihuhut pitivät paikkansa: kielipoliittinen hulluus jatkuu ja pahenee.

Työryhmä ei ainoastaan esittänyt pakkoruotsin jättämistä ennalleen, joka sekin olisi ollut onnetonta, vaan esittää jopa sen aikaistamista. Asiaa ei paranna paljoakaan se, että myös muiden kielten tarjontaa luvataan teoriassa parantaa, koska jokaisen oppilaan on kuitenkin edelleen pakko (ja entistä varhemmin) käyttää keskeinen osa ajastaan ja energiastaan nimenomaan ruotsin opiskeluun.

Mielipidekyselyt ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että suomalaiset haluavat luopua pakkoruotsista. Samoin mm. Elinkeinoelämän keskusliitto on esittänyt pakkoruotsin lakkauttamista. Kumoamattomat perustelut pakkoruotsia vastaan on esitetty tuntijakotyöryhmälle myös lukuisissa kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten lähettämissä evästyksissä.

Ilmeistä on, ettei työryhmä kuunnellut pakkoruotsikannassaan järkiperusteluita tai Suomen kansaa, eikä siis ajanut suomalaisten toiveita tai etuja. Herää kysymys, ketä sitten kuunneltiin ja kenen etua ajettiin?

Vastausta voi lähteä arvailemaan melko vahvoista vihjeistä. Työryhmän pohdinnan kestäessä aktiivinen kansalainen lähetti minulle oheisesta linkistä ilmenevän tiedon, että tuntijakotyöryhmän puheenjohtaja Timo Lankinen on itse asiassa ruotsinkielen käyttöä ajavan Svenska nu:n jäsen. Jos ja kun näin on, voi jokainen mielessään kysyä, oliko Lankinen todella sopiva ja puolueeton henkilö johtamaan pohdiskelua pakkoruotsista?

Toinen vihje siitä, mistä suunnasta päätös on saneltu käy ilmi vaikkapa tästä haastattelusta, jossa keskustelin pakkoruotsista Folktingetin puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin kanssa. Pakkoruotsin aikaistaminen oli Folktingetin esittämiä vaatimuksia.

Jos tuntijakotyöryhmän järjetön esitys toteutuisi, häviäjiä olisivat kaikki: oppilaat, elinkeinoelämä, suomalaisten kilpailukyky, veronmaksajat. Suurimpia häviäjiä kuitenkin olisivat suomenruotsalaiset, joiden maine pilattaisiin yli-innokkaan edunvalvontakoneiston takia taas vuosiksi eteenpäin. Jälleen kokonaisen suomalaisten sukupolven keskeisin kokemus suomenruotsalaisesta kulttuurista olisi vastentahtoinen pakko-opetus – siis hyödytön kärsimys joidenkin etujärjestöjen tahdon palvelemiseksi.

Myös toinen viesti on aivan yhtä selvä: jälleen kerran päätöksentekoprosessista käy ilmi, että demokratialla tai Suomen kansalla ei ole mitään sanansijaa Suomen kielipolitiikassa, vaan raharikkaat edunvalvontajärjestöt ovat paljon vaikutusvaltaisempia virkamiesten ja poliitikkojen parissa.

Mutta taistelu jatkuu taukoamatta, ja asiaa pidetään esillä juuri niin kauan, kunnes vääryys on korjattu.