Eurovaalit, Maanvyöry –sotaharjoitus ja juhannus ovat ohi. Nämä kotisivutkin on jo päivitetty vaaliasustaan takaisin normaaliin muotoonsa. Vihdoin on aikaa hieman rauhoittua miettimään vaalien tuloksia.

Sanomattakin on selvää, että vaalit olivat perussuomalaisille suuri voitto, joka avaa paljon ovia – tässä tapauksessa erityisesti Eurooppaan. Samoin lämmitti kymmentä prosenttia lähestynyt kannatus varmasti kaikkien jäsentemme ja äänestäjiemme sydämiä. Tänään olemme vielä lisäksi kuulleet uutisista, ettemme puolueena edes saaneet omia äänestäjiemme liikkeelle parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuinka suuri olisikaan voitto ollut, jos EU-asiat kiinnostaisivat äänestäjiämme laajemmin? Eduskuntavaalit varmasti kiinnostavat enemmän. Kuinka suuri tulee olemaan voittomme silloin?

Vaali-ilta oli tietysti hyvin jännittävä listamme kolmannen paikan, eli Soinin varamiehen valinnan suhteen. Kunnia lankesi lopulta minulle. Monet ovat jo minulta kysyneet, mitä nyt aion tehdä eduskuntavaalien suhteen.

Asiaa on vielä turhan aikaista kirjoittaa kiveen, mutta kyllä ajatukseni tällä hetkellä on se, että jos Soini suunnitelmansa mukaisesti lähtee seuraaviin eduskuntavaaleihin, jäävät ne minulta todennäköisesti kokonaan väliin. Ainakin tässä vaiheessa minusta tuntuu turhalta ryhtyä valmistelemaan eduskuntavaalikampanjaa, jos mahdollisen menestyksenkin jälkeen joudun kuitenkin kieltäytymään kansanedustajan paikasta aiemman sitoumuksen takia.

Mutta jätetään turhat huolet sikseen ja pohditaan eduskuntavaaleja ajallaan. Tällä hetkellä selvitellään, mihin ryhmään PS Europarlamentissa sijoittuu. Siitäkään ei minusta kannata ottaa liikaa harmaita hiuksia. Hyvä paikka löytyy kyllä.

Kesä kaunistuu, lomat alkavat ja politiikan voi kohta laittaa hetkeksi unohduksiin. Rentoudutaan ja nautitaan kesästä!

Äänestyspäivä on koittanut! Ennakkoäänestys oli kohtuullisen vilkas, tänään on vielä ääntään harkinneiden aika kantaa vastuunsa ja käydä laittamassa numero lappuun. Samoin kannattaa jutella kavereille ja tutuille, joiden epäilet ehkä muuten jättävän äänestämättä. Ystävältä saatu suositus on parasta mainosta niin koko vaaleille kuin kaikille ehdokkaille; sinun verorahasi vanhat puolueet voivat käyttää vaalimainoksiinsa, mutta sinun suositustasi ne eivät pysty ostamaan.

Vielä pystyt vaikuttamaan muutoksen puolesta. Nyt siis liikkeelle, jotta saadaan illalla mukavat vaalivalvojaiset!

—
klo 18.30
Vielä puolitoista tuntia äänestysaikaa. Lähden itse kohta Isolle Pajalle katsomaan ennakkoäänten julkaisua, sieltä siirryn Zetoriin Perussuomalaisten vaalivalvojaisiin. Huomenaamulla klo 8 alkaa sitten puolustusvoimien vuotuinen pääsotaharjoitus, johon minutkin on kymmeneksi päiväksi värvätty, joten äänestyksen lopullisia tuloksia en näillä sivuilla välttämättä pääse vähään aikaan kommentoimaan. Kiitoksia kaikille äänestäneille ja vielä äänestäville siksi jo etukäteen, KIITOS!

Alkaa olla aika vetää yhteen EU-vaalikampanjoiden sisältöä. Oma kirjoitteluni on ollut kriittistä, mutta pohjimmiltaan EU-myönteistä. EU on mielestäni hyvä väline monien asioiden ratkaisemiseen, kunhan muistetaan, että EU:lla on nimenomaan välinearvo eikä itseisarvo. Unionin hyödyllisyys mitataan yksinomaan sen saavutuksilla. EU:lle ei tarvitse antaa valtaa mihinkään muuhun kuin sellaiseen, mitä kansallisvaltiot eivät yksin voi saavuttaa.

EU on myös mielenkiintoinen historiallinen projekti, jolla ei ole varsinaista ennakkotapausta. Projektin menestys olisi varmasti meidän kaikkien etu. Koko ajan taustalla kuitenkin vaanii se suurten byrokratioiden ajaton uhka, että EU kasvaa itse omaksi tarkoituksekseen. Siis että virkamiehet ja eu-forian vallassa toimivat poliitikot alkavat kehittää ennen kaikkea itse EU:ta, eikä jäsenmaita unionin avulla, kuten pitäisi.

EU:hun hakeutuu töihin pääasiassa korostetun EU-myönteisiä virkamiehiä ja poliitikkoja, mikä erottaa unionia keskivertokansalaisesta. Meitä Perussuomalaisia on arvosteltu ylipäänsä EU-vaaleissa ehdolle asettumisesta, kun olemme niin kriittisiä. Kuitenkin juuri kriittisiä vaikuttajia EU kipeästi tarvitsee. Liian monet eurofiilit ovat liikkeellä ihannoitu liittovaltiounelma ja EU-utopia mielessään. Liian monet korkeimmatkin päättäjät suhtautuvat EU:hun pyhällä kunnioituksella, kuin unioni olisi jonkinlainen väistämättä itsensä toteuttava historian päätepiste.

Viime vuosien suurin erehdys median, joidenkin poliitikkojen ja erityisesti talouselämän edustajien maailmankuvassa on ollut se, että itsenäisten valtioiden ajatellaan vääjäämättä kulkevan kohti maailmankylää, joka on vapaa kaikista rajoista ja rajoituksista, ja jossa globalisaatio on kaiken määräävä luonnonvoima. Näin asia ei ole, eikä tämä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa olisi hyväksikään. Itsenäisten valtioiden on säilyttävä maailmanjärjestyksen perustoimijoina, jotka ohjaavat ja hillitsevät globalisaation kielteisiä puolia.

Kuten sanottua, EU ei ole väistämätön itsetarkoitus, eikä ole globalisaatiokaan. EU toimisi vain paremmin, jos itsenäiset kansallisvaltiot kokoontuisivat unionin puitteissa päättämään muutamista välttämättömiksi näkemistään asioista, eikä kymmenien tuhansien virkamiesten koneisto puskisi yötä päivää ulos tuhansia tarpeettomia direktiivejä.

EU ei itsessään ole muuta kuin byrokratia, siis muutama hallintorakennus ja valtava kasa pölyisiä papereita. Ei siis pyhä, mutta parhaimmillaan hyvin hyödyllinen. Jäsenmaat kulttuureineen ovat se todellinen Eurooppa, jonka olemassaolon suhteen ei tarvitse pohtia hyötyä, vaan joka jo itsessään tuo maailmaan omaleimaista rikkautta.

Tiivistän siis seuraavasti suomalaisen mepin keskeisimmän opin:

EU on väline, Suomi on tarkoitus.