EU:n maahanmuuttopolitiikan uudistukset

January 13, 2012
43 kommenttia

Komissio antoi vast´ikään marraskuussa 2011 ehdotuksen EU:n uudesta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta maahanmuuttoon. Liikkuvuuskumppanuudet, väärinkäytösten torjuminen ja takaisinotto ovat uudessa ohjelmassa keskeisessä osassa.

EU:n lähinaapureille sekä Tunisialle, Marokolle ja Egyptille tarjotaan aluksi liikkuvuuskumppanuuksia. Kumppanuuksissa on tarkoitus keskittyä helpottamaan laillista maahanmuuttoa ja tehostamaan sen organisointia. Lisäksi keskitytään toteuttamaan tehokkaita ja inhimillisiä toimia laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Kumppanuuden osana tehdään myös sopimuksia, jotka koskevat takaisinottoa. EU käynnistäisi paluumuutto-ohjelmia niille, jotka haluavat palata kotimaahansa.

Liikkuvuuskumppanuuden osana tehdään sopimuksia, joiden tarkoituksena on helpottaa viisumien myöntämistä, jos kumppanimaat täyttävät sovitut kriteerit maahanmuuton, turvapaikkapolitiikan ja rajavalvonnan suhteen. Tarkoitus on myös helpottaa opiskelijoiden, tutkijoiden ja liikemiesten EU-viisumin saantia. EU pyrkii vaurauden takaamiseksi huolehtimaan siitä, että se menestyy nykyistä paremmin kilpailussa lahjakkuuksien houkuttelemiseksi maailmalta.

Tämän lisäksi perustetaan maahanmuuton ja liikkuvuuden resurssikeskuksia. Keskuksien tarkoituksena on tarjota sekä yksittäisille maahanmuuttajille että EU:n kumppanimaille resursseja ja tukea osaamisen ja työvoiman yhteensovittamisessa. Marraskuussa avattu EU:n maahanmuuttoportaali auttaa komission mukaan unionista kiinnostuneita henkilöitä tekemään valistuneempia päätöksiä maahanmuutosta ja liikkuvuudesta.

Komissio katsoo, että EU:n toimintaa tulisi muuttaa maahanmuuttajakeskeisemmäksi. Maahanmuuttajille olisi annettava lisää tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Myös ihmisoikeuksia olisi vahvistettava lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa. Yhteisten etujen ja huolenaiheiden tunnistaminen ja yhteistyön tehostaminen on tärkeää. Lisäksi rahoitusta tulisi jatkaa ja rahoitusvälineitä käyttää “kattavasti ja johdonmukaisesti”. Euroopan komissio on rahoittanut vuodesta 2005 EU:n ulkopuolella noin 300 maahanmuuttoon liittyvää hanketta, joiden yhteisarvo on 800 miljoonaa euroa. Näitä hankkeita ovat olleet mm. resurssikeskusten perustaminen Länsi-Balkanille ja Aasiaan sekä liikkuvuuskumppanuuksien täytäntöönpanoa tukevat projektit Itä-Euroopassa ja Afrikassa. 

 
Turvapaikkapolitiikan uudistukset

EU:n yhteistä turvapaikkapolitiikkaa on kehitetty vuodesta 1999 lähtien. Tällöin Tampereen huippukokouksessa asetettiin tavoitteeksi yhteisen turvapaikkapolitiikan ja turvapaikkajärjestelmän luominen.

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamisen ensimmäisessä vaiheessa, vuosina 1999–2005, hyväksyttiin useita lainsäädännöllisiä toimenpiteitä vähimmäisvaatimuksien yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi taloudellista solidaarisuutta vahvistettiin luomalla Euroopan pakolaisrahasto, jolle on myönnetty rahoitusta vuosiksi 2008-2013 628 miljoonaa. Tärkeimpiä säädöksiä olivat: direktiivi koskien turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita, direktiivi koskien määritelmää siitä, kuka katsotaan pakolaiseksi tai toissijaista suojelua saavaksi, direktiivi koskien turvapaikkamenettelyä sekä Dublin-asetus.

Dublin-asetus määrittää sen, mikä EU-valtio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Dublin-asetuksen myötä pyritään varmistamaan, että vain yksi jäsenvaltio käsittelee kunkin turvapaikanhakijan tapausta. Asetuksen mukaan turvapaikkahakemuksen käsittelystä on vastuussa se EU-jäsenmaa, johon turvapaikanhakija ensimmäiseksi EU:n alueella saapuu. Tarkoituksena on myös estää turvapaikanhakijoita harjoittamasta “turvapaikkashoppailua” eli toimintaa, jossa turvapaikanhakija jättäisi hakemuksensa maihin, joissa olisi todennäköisempää saada hyväksytty päätös ja paremmat sosiaaliset edut. Samat periaatteet pätevät nykyisin voimassa olevaan Dublin II-asetukseen. Komissio hyväksyi joulukuussa 2008 Dublin II ‑asetuksen muuttamista koskevan ehdotuksen. Ehdotuksen käsittely on vielä kesken. Muutoksen tavoitteena on parantaa mm. järjestelmän toimivuutta.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen oli aika tarkastella tulevaisuuden suuntaviivoja.  Komissio julkaisi 2008 Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman, joka  sisältää kolme ulottuvuutta, joilla tuetaan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja erilaisia tavoitteita. Nämä tavoitteet on myös vahvistettu Eurooppa-neuvoston tasolla.

1. Suojelun tason harmonisointi EU:n tasolla.

Turvapaikka halutaan taata sitä tarvitseville ja turvapaikan saaneille halutaan antaa yhtäläinen asema koko EU:n alueella. Erityisesti halutaan yhtenäistää ja parantaa vastaanoton vähimmäisvaatimuksia, taata samanarvoiset ehdot suojelun saamiselle, ja määritellä milloin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä on pidettävä pakolaisina tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitsevina henkilöinä.

2. Käytännön yhteistyön tehostaminen ja tukeminen

Yhteisen turvapaikkalainsäädännön myötä EU-jäsenmaiden välistä yhteistyötä halutaan vahvistaa käytännön asioissa. Kesällä 2011 perustettu Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto on yksi uusi yhteistyömuoto. Myös muiden EU:n virastojen, kuten rajaturvallisuusvirasto Frontexin, Europolin ja perusoikeusviraston toimintaa on koordinoitava paremmin.

3. Keskinäinen solidaarisuus ja vastuuntunto EU:n sisällä sekä suhteissa kolmansiin maihin

Lissabonin sopimuksen myötä EU:n turvapaikkapolitiikkaan pätee solidaarisuuden ja reilun taakanjaon periaate. Euroopan komissio ehdottikin 2.11.2011 jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden lisäämistä turvapaikka-asioissa. Tiedote on vastaanotettu parlamenttiin ja se on valmisteluvaiheessa LIBE-valiokunnassa. Tavoitteena on varmistaa, että kaikki, jotka tarvitsevat suojelua, myös saavat sitä. Joidenkin maiden nähdään ottavan turvapaikanhakijoita vastaan aivan liian vähän, jolloin kuormitusta syntyy muille maille enemmän. Vuoden 2011 alkupuoliskolla yli 75 prosenttia kaikista turvapaikkahakemuksista tehtiin vain kuudessa jäsenvaltiossa: Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, UK:ssa, Ruotsissa ja Italiassa.

Tarkoitus ei ole välittömästi perustaa mitään uutta välinettä pakolaisten fyysiseen jakamiseen jäsenmaiden kesken, mutta muita tapoja taakan jakamiselle etsitään kuumeisesti. Halutaan mm. käynnistää tutkimus jossa arvioidaan mahdollisuuksia käsitellä turvapaikkahakemukset EU:sa yhteisesti, etsitään keinoa Dublin-asetuksen väliaikaiselle keskeyttämiselle poikkeustapauksissa, ja yhteisvastuun nimissä halutaan antaa taloudellista tukea maille, jotka vastaanottavat suuren määrän turvapaikanhakijoita.

Kaiken edellisen tiivistäen voisi kai todeta, että myös maahanmuuton alalla EU:ssa tapahtuu koko ajan paljon asioita, joista suurimmasta osasta tavallinen kansalainen ei koskaan kuule mitään. Yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistukset pyritään ottamaan käyttöön tämän vuoden kuluessa. Kaikki suunnitellut uudistukset eivät ole kehnoja, mutta osa vaikuttaa vaarallisilta ja taas kerran jäsenmaiden itsenäistä päätösvaltaa kaventavilta. Esimerkiksi tiedeosaajien ja vaikeasti saatavan työvoiman houkutteleminen Eurooppaan on järkeenkäypää. Sen sijaan humanitaarisen maahanmuuton suhteen oma perusperiaatteeni on, että yhteisesti EU:sa voidaan asettaa vain rajoitteita ja tehostaa valvontaa, kun taas kaikki maahan ottamiseen liittyvät päätökset kuuluvat yksinomaan jäsenmaille.

EU:n maahanmuuttopolitiikan perusteet

January 10, 2012
43 kommenttia

Lupailin viime vuonna laatia katsauksen EU:n maahanmuuttopolitiikkaan ja sen tavoitteisiin. Aihe osoittautui lähemmässä tarkastelussa huomattavasti laajemmaksi kuin ajattelin tai ehkä yleisesti tiedetään. Seuraavassa kahdessa kirjoituksessa käsitellään tätä aihetta; ensimmäisessä EU:n maahanmuuttopolitiikan perusteita ja tavoitteita, toisessa uudistuksia ja tarkemmin turvapaikkapolitiikkaa. Materiaalia aiheesta on melkeinpä rajattomasti, kuten kirjoituksen linkeistäkin ilmenee.

EU:n yhteinen maahanmuuttopolitiikka on hyvin moniulotteista. Sitä tarkastellaan maahanmuuton, maahantulon, oleskelun, laittoman maahanmuuton, palautusten, maasta poistamisten, yhteistyön ja rahoitusohjelmien näkökulmista.

Näille kaikille osa-alueille on annettu useita tiedonantoja, strategioita, toimintasuunnitelmia ja säädöksiä. Direktiiveihin voi tutustua mm. Europarlamentin sivustolla, jolla esitetään tiivistelmät lainsäädännöistä aihekohtaisesti. Lisäksi EU:lla on yksityiskohtaisempia strategioita, jotka on osoitettu tietyille alueille, kuten EU:n itä- ja kaakkoispuoliset alueet, jotka tarvitsevat maahanmuuttokysymysten aluekohtaista lisätarkastelua.

EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan tarkoituksena on varmistaa, että:

  1. laillinen maahanmuutto edistää EU:n sosioekonomista kehitystä
  2. EU-maiden toimia koordinoidaan
  3. yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa kehitetään edelleen
  4. laittomaan maahanmuuttoon ja ihmiskauppaan puututaan tehokkaasti

Vapaan liikkuvuuden käsite perustuu vuonna 1985 allekirjoitettuun Schengenin sopimukseen ja vuonna 1990 tehtyyn Schengenin yleissopimukseen. Vapaata liikkuvuutta on käsitelty myös erilaisissa ohjelmissa, kuten Haagin ohjelmassa vuosille 2005-2010 ja tällä hetkellä toteutettavassa Tukholman ohjelmassa vuosille 2010-2014.

EU:n ulkorajayhteistyöstä huolehtii virasto nimeltään Frontex. Sen tavoitteena on tehostaa EU:n jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa. EU:lla on lisäksi strategioita sisäiselle turvallisuudelle, unionin rajaturvallisuudelle, rajavalvontajärjestölle (Eurosur) ja merirajojen hallinnoinnille ja oma viisumi- ja viisumitietojärjestelmänsä.

EU toteuttaa myös yhteistä turvapaikkapolitiikkaa. Turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on mm. taata turvapaikan saanti sitä tarvitseville, tarjota yhteinen turvapaikkamenettely ja laatia säännöt jäsenvaltioiden velvoitteiden määrittelemistä ja yhteenkuuluvuutta tukevia mekanismeja varten. Unionilla on direktiivi Pakolaisaseman myöntämis- tai peruuttamismenettelyn vähimmäisvaatimuksista  (2005 ). Sitä ei kuitenkaan sovelleta Tanskaan, joka on päättänyt jättäytyä kokonaan EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan ulkopuolelle. Direktiivi otettiin uudelleentarkasteluun 2009 ja se on edelleen käsittelyssä.

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan toteutusta seurataan erilaisin seuranta- ja arviointimekanismein, joihin kuuluvat mm. komission toteuttamat vuosiarvioinnit.

Edistääkseen yhdenmukaisia toimia komissio antoi 2007 tiedonannon nimellä “Kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa”. Sen jälkeen Eurooppa-neuvosto vahvisti yhteisen politiikan kehittämisen tärkeyden ja pyysi komissiolta lisäehdotuksia. Komissio antoikin tiedonannon “Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet” kesäkuussa 2008.

Komission tiedonannossa (2008) esitetään kymmenen eri periaatetta sekä konkreettisia toimenpiteitä, joiden johdattelemana yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa rakennetaan. Tiedonanto ei kuitenkaan ole laillisesti jäsenmaita velvoittavaa säädäntöä, vaan lähinnä toimenpidesuositus tai evästys maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi.

Tiedonannosta kuitenkin ilmenee paljon EU:n tahtotilasta ja visiosta maahanmuuton suhteen. Komission tiedonanto sisältää mm. seuraavia tavoitteita:

  • EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset saavat tarvittavat tiedot laillisesta EU:hun tulosta ja siellä oleskelusta. Lisäksi tulisi taata EU:ssa laillisesti asuvien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu.
  • Lissabonin strategian mukaisesti taloudellisen maahanmuuton edistämisen pitäisi perustua EU:n työmarkkinoiden yhteiseen tarvearvioon. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä periaate, jonka mukaan EU-mailla on oikeus määritellä tulijoiden määrä sekä maahanmuuttajien oikeudet.
  • Kotoutumista edistetään “kaksisuuntaisena prosessina” eli tehostamalla vastaanottavien jäsenvaltioiden ja maahanmuuttajien itsensä ponnisteluja. Maahanmuuttajien osallisuutta on vahvistettava samalla, kun kehitetään isäntämaiden yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja monimuotoisuutta koskevia lähestymistapoja.
  • Yhteenkuuluvuuden nimissä talousarviossa pitäisi ottaa huomioon erityiset haasteet, joita tiettyjen jäsenmaiden ulkorajat aiheuttavat.
  • Yhteisellä viisumipolitiikalla pitää helpottaa laillisten kävijöiden tuloa EU:n maaperälle ja vahvistaa sisäistä turvallisuutta. Tämän viisumipolitiikan on perustuttava uusien tekniikoiden käyttöön ja EU-maiden väliseen laajaan tiedonvaihtoon.
  • Schengen-alueen yhtenäisyyden suojelu on tärkeää. Ulkorajojen hallintaa pitää parantaa ja rajavalvontaa liittyviä periaatteita kehittää linjassa tullitarkastusten ja uhkien torjunnan kehittämisen kanssa.
  • EU:n ja sen jäsenvaltioiden on kehitettävä yhtenäinen politiikka laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi. Pimeää työntekoa sen eri esiintymismuodoissa olisi torjuttava tehokkaasti.
  • Palauttamisperiaatteet ovat olennainen osa maahanmuuttopolitiikkaa. Valtioita ei pidä kannustaa myöntämään laillista asemaa suurelle joukolle. Silti ei pidä heikentää mahdollisuutta myöntää yksittäiselle maahanmuuttajalle laillinen asema.

 …jatkoa seuraa vielä tällä viikolla.

Järki ohjaamaan maahanmuuttoa

May 21, 2010
50 kommenttia

Tiivistelmä eilen Aamulehdessä julkaistusta artikkelistani.

Maahanmuuttokeskustelu on käynyt alkuvuoden 2010 todella vilkkaana. Mielipiteitä on esitetty laidasta laitaan. Poliitikot toistelevat olevan tärkeää että keskustelua käydään, mutta merkittävät poliittiset toimenpiteet antavat odottaa itseään. Valmisteilla oleva uusi ulkomaalaislaki on lähinnä näpertelyä siihen nähden, mitä toimia todella tarvittaisiin.

Eloisan maahanmuuttokeskustelun suurin puute on ollut kyvyttömyys erotella maahanmuuttoa eri muotoihinsa. Maahanmuuttajista puhutaan kokonaisuutena, vaikka he ovat tulleet maahan täysin erilaisilla perusteilla, ja eri tulokasryhmien vaikutukset yhteiskuntaamme poikkeavat suuresti.

Tärkein maahanmuuton jakolinja on työperäisen ja niin sanotun humanitaarisen maahanmuuton kesken. Työperäisessä maahanmuutossa edellytetään hyödyn vastaanottavan yhteiskunnan ja maahanmuuttajan välillä olevan molemminpuolista; vastaanottaja tarvitsee työntekijää ja tulokas töitä.

Humanitaarisessa maahanmuutossa puolestaan vastaanottavan yhteiskunnan tarpeilla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä, vaan humanitaarinen maahanmuutto taloudellisine rasitteineen esitetään kansainvälisenä velvollisuutena.

Humanitaarinen maahanmuutto on monimutkainen ilmiö ja oikeastaan jo käsitteenä harhaanjohtava. Vaikuttaa ilmeiseltä, että varsinkin turvapaikkajärjestelmää käytetään usein materiaalisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Tämä on käynyt ilmi turvapaikanhakijoiden haastatteluissa, ja heidän hakeutumisestaan niihin maihin joissa tarjolla on eniten sosiaalietuuksia, samoin kuin Suomeen EU:n sisältä tulleista ilmeisen perusteettomista turvapaikanhakijoista. Turvapaikkojen hakemisen on myös huomattu olevan usein organisoitua, eli sitä järjestetään lähtömaissa maksua vastaan.

Onkin hyvin ymmärrettävää, että valtaosa maahanmuuton kritiikistä kohdistuu juuri humanitaariseen maahanmuuttoon. Suomella ei järkiperäisessä mielessä ole ollut maahanmuuttopolitiikka oikeastaan lainkaan. Usein kuultu lausahdus “Suomi tarvitsee maahanmuuttoa” on tyhjä, ellei tarkenneta mihin Suomi maahanmuuttoa tarvitsee ja sitten valikoida sellaisia maahanmuuttajia, jotka kykenevät tarpeeseen vastaamaan. Ajatus siitä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa mutta hyötynäkökohtia ei saa maahanmuutossa ottaa huomioon, on ristiriitainen.

Olisi aika ottaa maahanmuutossa käyttöön yhtenäinen, järkiperusteinen valintajärjestelmä, joka on jokaiselle Suomeen haluavalle tasapuolinen ja kaikille oikeudenmukainen – siis myös vastaanottajalle.

Valintamenettely arvioisi jokaista siirtolaista yksilönä hänen omien tekojensa ja ansioittensa mukaan. Järjestelmä ei saa palkita tarinankerronnasta, vaan sen on perustuttava tosiasioihin ja dokumentteihin. Nykyään 80% turvapaikanhakijoista tulee Suomeen ilman asianmukaisia papereita.

Uuden järjestelmän tulisi ottaa huomioon maahanmuuttajan mahdollisuudet menestyä työmarkkinoilla. Keskeiset valintakriteerit olisivat mm. koulutus, kielitaito, ikä, työmarkkinoiden tarpeet ja tietenkin mahdollinen valmiin työpaikan olemassaolo. Nykyään maahanmuuttajien työllisyysaste on selvästi kantaväestöä alhaisempi, kun asian tietenkin pitäisi olla päinvastoin, jotta maahanmuutto olisi yhteiskunnallemme eduksi.

Meillä on nykyään kaksi ikään kuin päällekkäistä humanitaarisen maahanmuuton järjestelmää, pakolaisjärjestelmä ja turvapaikkajärjestelmä. Uuden maahanmuuton valintajärjestelmän rahoitus saataisiin purkamalla turvapaikkajärjestelmää, jonka kustannukset ovat valtavat ja hyväksikäyttö helppoa. Humanitaarisen maahanmuuton suhteen voitaisiin keskittyä pakolaisjärjestelmän ylläpitoon ja kehittämiseen.

Kaikkein kiireellisintä olisi perheenyhdistämisoikeuden kohtuullistaminen, sillä jokaista humanitaarista maahanmuuttajaa kohden seuraa perässä keskimäärin noin neljä ihmistä perheenyhdistämisten kautta. Toisin sanoen humanitaarinen maahanmuutto on todellisuudessa moninkertaista pakolaiskiintiöön ja myönteisiin turvapaikkapäätöksiin nähden.

Kansainvälisen vastuun kantaminen on tietenkin tärkeää, mutta sitä voi tehdä monella tapaa. Valtiotasolla vastuuta kannetaan antamalla lainoja, kehitysapua, kriisiapua ja osallistumalla rauhanturvaoperaatioihin. Yksilötasolla jokainen voi esimerkiksi lahjoittaa rahaa keräyksiin, antaa mikrolainoja kehitysmaiden yrittäjille, tai ottaa ulkomaisia “kummilapsia” tuettavakseen.

Jolleivät poliitikot muuten uskalla käydä lainsäädäntötyöhön, voitaisiin eduskuntavaalien yhteydessä järjestää neuvoa-antava kansanäänestys maahanmuuttopolitiikasta. Muutokseen olisi ryhdyttävä rohkeasti, sillä hyvää tarkoittavan järjestelmämme lopputuotokset ovat kaikin puolin huonot: syrjäytyvät humanitaariset maahanmuuttajat, ja toisaalta itsensä riistetyksi kokeva kantaväestö. Kaikki osapuolet ovat lopulta järjestelmässä uhreja.